Opettajat ja lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ansaitsevat kunnianpalautuksen. Kaikki he, jotka työskentelevät lasten ja nuorten kanssa tekevät aivan uskomattoman tärkeää ja arvokasta työtä koko suomalaisen yhteiskunnan eteen! Nämä kansan kasvattajat ovat se kivijalka, joihin PISA-tutkimukset ja Suomen sijoitus onnellisuustutkimuksien kärjessä perustuu.

Arki on hurjaa: ryhmäkoot ovat suuria, lapset ja nuoret usein aika villejä (ja armottomia!), tauot ovat lyhyitä, palaute mitä on, omaa aikaa kuluu useita tunteja suunnitellessa ja palkka usein keskiarvon alapuolella.

Olen keskustellut viimeisen kahden viikon aikana yli sadan eri helsinkiläisen kanssa kuntavaaleista ja Helsingin ajankohtaisista asioista. Huomenna alkavissa kuntavaaleissa on kaksi keskustelunaihetta, jotka nousevat lähes kaikissa keskusteluissa esiin:

1. Nuorten syrjäytyminen eli toimettomat nuoret

Helsingissä asuu 8900 peruskoulun päättänyttä nuorta, jolla ei ole opiskelu- tai työpaikkaa. Tämä on seitsemän prosenttia 16–29-vuotiaista. Osuus on selvästi koko maata suurempi. Nuorten pitkäaikaistyöttömyys on kasvussa. Nämä nuoret ovat jäämässä yhteiskunnan ulkopuolelle. Usein nuoret eivät itse ajattele olevansa jäämässä yhteiskunnan ulkopuolella, he ovat esimerkiksi viettämässä vain välivuotta. Ja välivuoden jälkeen alkoi toinen välivuosi. Ja kolmas. Ja niin edelleen.

Tilanne on nuorille epäinhimillinen: nämä nuoret kamppailevat yksinäisyyden, rahaongelmien, mielenterveys- ja päihdeongelmien kanssa. Helsingin on rakennettava heille polku kouluun tai työhön.

Helsingillä on mahdollisuuksia puuttua näiden nuorten tulevaisuuteen. Etsivällä nuorisotyöllä ja järjestöjen ja koulujen välisellä yhteistyöllä voimme taata sen, että toimettomana oleville nuorille rakennetaan turvallinen polku aikuisuuteen. Tämä vaatii kaupungilta laajoja satsauksia rahallisesti. Työpajoja, koulutusta, oppisopimuksia, tukea. Nyt täytyy ottaa kaikki keinot käyttöön.

Ennaltaehkäisevällä työllä on suuri merkitys syrjäytymiseen ehkäisyyn. Panostetaan varhaiskasvatukseen ja kouluihin pienentämällä ryhmäkokoja ja lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksiin. Edellä mainitut antavat lapsille ja nuorille rutiinia, uskoa itseensä ja tärkeitä taitoja elämään. Kukaan ei synny yksin.

2. Asumisen hinta

Jokainen helsinkiläinen ansaitsee turvallisen ja kohtuuhintaisen asunnon. Viime viikolla Helsingin Sanomat nosti esiin kuinka nopeasti varsinkin yksiöiden hinnat ovat kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Paljon.

Asumisen hintaan on olemassa yksi helppo korjausliike: kaavoitetaan ja rakennetaan lisää asuntoja. Rakennetaan asuntoja, joille on kysyntää. Tällä hetkellä kysyntää on yksiöille, joten puretaan asumisen normistoa väliaikaisesti niin, että saamme kasvatettua haluttujen yksiöiden määrää. Yksin asuminen on kuusinkertaistunut 1960-luvulta. Rakentamisen ja Helsingin täytyy elää ajassa – nyt on yksiöiden vuoro. Helsinki kasvaa kovaa vauhtia, uusia asuntoja täytyy rakentaa paljon enemmän kuin nyt. Kaupunkibulevardeja, korkeita rakennuksia ja kokonaisia uusia asuinalueita.

—

Kuntavaalien ennakkoäänestys alkaa huomenna keskiviikkona! Ennakkoarvioiden mukaan äänestysaktiivisuus on jäämässä ennätysalhaiseksi. Toivottavasti lämmin sää ja aurinko saavat kaupunkilaiset virkoamaan ja äänestämään

Niilo Toivonen – Helsinki, jossa kukaan ei jää yksin.

Aloittaessani opintopolkuani Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuonna 2009 en tiennyt kuinka tärkeäksi ja ajankohtaiseksi aiheeksi opiskelemani asiat muuttuvat kymmenessä vuodessa. Keskustelu uskonnoista, kulttuureista ja arvoista on nyky-Suomessa arkipäivää.

Monikulttuurinen ja moniuskonnollinen Eurooppa (ja Suomi mukaan lukien) on totta, eikä mikään väittelyn aihe. Pelkästään Helsingissä puhutaan jo toista sataa kieltä. On aika kääntää sivu monikulttuurisuuden epäilystä ja pelosta kohti yhteistyön, keskustelun ja ymmärryksen aikaa.

Maailmanlaajuinen pakolaiskriisi on nostanut eri uskontojen ja kulttuurien lukutaidon ja ymmärryksen aivan uuteen arvoon. Tiedekuntamme sisäänkäynnin yläpuolella lukee: ”Ymmärrä uskontoja, ymmärrä maailmaa”, ja tähän voin yhtyä. Vielä kun siihen saisi lisättyä, että muuta maailmaa. Näillä kolmella arkisella askeleella voit oppia helposti uskonnoista ja kulttuureista ja vähentää pelkoa, syrjintää ja rasismia.

Ensimmäinen askel on yhteisöllisyys: Jalkapallojoukkue, koulun tai työpaikan ryhmätyö, ruuanlaittohetki, leffailta tai vaikkapa bändi. Porukalla kulttuureista ja uskonnoista oppii nopeasti, tarvitset vain avoimen mielen. Kaupunki ja järjestöt järjestävät paljon erilaista vapaaehtoistoimintaa ja festivaaleja.

Toinen askel on lukeminen ja oppiminen. Vie teologi kahville. Kirjastot ovat pullollaan tietokirjoja ja Yle Areena täynnä dokumentteja, jotka kertovat eri kulttuureista ja uskonnoista. Samalla on tärkeää pitää mielessä, etteivät kaikki vähemmistöissäkään ole samanlaisia – yleistykset johtavat usein väärinkäsityksiin, kun vähemmistön jäsenet menettävät mahdollisuutensa määritellä itse itsensä. Tutustu, mutta ole valmis joustamaan. Eivät kaikki suomalaisetkaan tykkää käydä saunassa.

Kolmas askel on olla esimerkkinä. Suomi tarvitsee esimerkkejä ja roolimalleja. Sauli Niinistö teki oikein, kun sanoi painavan presidentin sanan ja asettui tukemaan Valtteria, 12-vuotiasta poikaa, joka antoi vuosi sitten kasvot lasten kohtaamalle arkipäivän rasismille.

Puutu aina syrjintään. Mene syrjityn luokse ja asetu hänen tuekseen. Älä keskity syrjijään, vaan ole syrjityn puolella. Päätepysäkki syrjinnälle -kampanja on kerännyt hyvän työkalupakin syrjintää havaitsevalle. Tee itsesi näkyväksi kaveripiirissäsi.

Näillä kolmella askeleella toivotan teille mukavaa rasisminvastaista päivää!

Laadukas ja maksuton varhaiskasvatus takaa lasten tasa-arvon!

Tässä kirjoituksessa eväitä lasten eriarvoistumisen vähentämiseksi.

Yksinäistyminen ja syrjäytyminen alkavat usein jo lapsena. Kaupungilla on mahdollisuuksia puuttua lasten eriarvoistumiseen satsaamalla varhaiskasvatukseen. Nobeltutkija James Hickmanin tutkimusten mukaan dollari varhaiskasvatukseen tuottaa jopa 13 dollaria takaisin. Tätä parempaa investointia on vaikeampi löytää!

Laadukas varhaiskasvatus on lasten, vanhempien ja koko yhteiskunnan etu. Ohjatussa hoidossa lapset oppivat kieltä, sosiaalisia taitoja ja suomalaista kulttuuria. Lapset saavat päivähoidossa ammattilaisten ohjaamana tukea ja huomiota.

Tutkimusten mukaan aikaisemmin päivähoidon aloittaneet pärjäävät paremmin peruskoulussa ja toisella asteella sekä jatkavat useimmin korkeakouluun. Riippumatta siitä, millaisesta perheestä lapsi tulee, ohjatussa päivähoidossa oleminen lisää lapsen mahdollisuuksia kouluttautua. Suomalaiset lapset osallistuvat huolestuttavan vähän ohjattuun päivähoitoon. Lasten osallistumista ja kannustamista päivähoitoon tulee lisätä, ei rajata.

Yleensä lasta kotona hoitavalla äidillä, isällä tai muulla huoltajalla ei ole työ- tai opiskelupaikkaa, johon palata kotihoidontukikauden jälkeen. Ongelmallista tästä tekee se, että usein juuri ne lapset, jotka kaikista eniten tarvitsisivat päivähoitoa ja sen hyviä puolia eivät sitä saa. Esimerkiksi maahanmuuttajaperheissä lapset eivät opi suomen kieltä, koska kotona puhutaan usein toista kieltä. Laadukkaalla päivähoidolla on ratkaiseva merkitys kielen oppimiselle, kotoutumiselle ja myöhemmälle koulumenestykselle. Tämän lisäksi kotona oleva huoltajalla ei ole riittävästi aikaa kouluttautua tai etsiä työtä.

Vuoro- ja silpputyön lisääntyessä kaupungin täytyy tarjota entistä enemmän lastenhoitoa ilta- ja yöaikaan. Helsingissä on kuusi ympärivuorokautista vuoropäiväkotia, jotka ovat aivan täynnä. Kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen ja 24/7 –yhteiskunta pakottavat meidät myöntämään, että yhteiskunnan perinteiset aikataulurakenteet muuttuvat nyt vauhdilla.

-> Ryhmäkokoja ei saa suurentaa, vaan päinvastoin pienentää. Suuri ryhmäkoko vaikuttaa kielteisesti oppimiseen.

-> Lasten oikeudesta täysipäiväiseen varhaiskasvatukseen tulee pitää kiinni.

-> Varhaiskasvatuksen tulee olla maksutonta aivan kuten peruskoulunkin.

-> Lasten vuoropäivähoidon kasvuun on varauduttava ja tukipalveluita laajennettava erityisryhmissä.

-> Tukipalveluihin, viriketoimintaan ja ohjaajien lisäkouluttautumisen on satsattava.

 

Ylen vaalikoneessa on vaalikonevastauksien lisäksi neljä videota siitä, millainen tyyppi olen ja miksi juuri minut kannattaa valita kaupunginvaltuustoon. Löydät Ylen vaalikonevastaukseni ja videoni täältä.

Helsingin Sanomien vaalikone näyttää vaalikoneen täyttäjälle ensiksi sopivimman puolueen ja tämän jälkeen sopivimman ehdokkaan. Mielenkiintoinen yhdistelmä! Löydät Helsingin Sanomien vaalikonevastaukseni täältä.

Huomenna sunnuntaina 12.3. klo 18.00 järjestän Facebook-liven! Saa kysyä mitä vain!

Olen muutamaan otteeseen saanut selittää ystävilleni, miksi olen feministi. Asiaa pitkälle pohdittuani olen sitä mieltä, että jokaisen suomalaisen olisi syytä olla feministi. Tässä kirjoituksessa kerron miehisestä näkökulmastani viisi syytä feminismini taustalla.

1. Feminismi ei ole pois miehiltä
Usein feminismin ajatellaan olevan jotain pois miehiltä, ikään kuin feminismi olisi miesvastaista. Näin asia ei kuitenkaan ole. Feminismi pyrkii kaikkien sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tilanteeseen, jossa ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti sukupuolesta riippumatta.

Eivätkö esimerkiksi miehet ja naiset ole tällä hetkellä tasa-arvoisessa asemassa Suomessa? Eivät ole. Miehet tienaavat ja saavat eläkettä keskimäärin naisia enemmän, nuoria naisia ei palkata äitiysloman pelossa töihin ja perhevapaajärjestelmä ajaa äidit kotiin. Toisaalta miehet ovat asevelvollisia ja saavat yhteiskunnalta eriarvoista kohtelua lasten huoltajuuskysymyksissä. Kaikki kohtaavat sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Minun feminismini ajaa epätasa-arvoisten rakenteiden purkamista.

2. Kaikki miehet ja naiset eivät ole samanlaisia, ja hyvä niin
Miehisyydellä on ahdistavan kapea kuva. Miehet ovat maskuliinisia, vahvoja ja hyvätuloisia. Hyvänä esimerkkinä mieskuvasta on James Bond. Ollaksesi todellinen MIES sinun tulee osata lentää helikopterilla, avata ulko-ovi naisille ja olla erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa.

Naiseudella on myös ahdistavan kapea kuva. Naiset ovat hauraita, ailahtelevia, tykkäävät vaaleanpunaisesta ja pitävät kotitöistä. Naisten rooleista elokuvissa ei tarvitse edes mainita. Naisen seksuaalisuus se vasta kummallisessa asemassa onkin. Luonnollisesta asiasta on jotenkin onnistuttu tekemään kamalaa ja kiellettyä. Yhteiskuntamme on vieläkin huono käsittelemään sellaista asiaa kuin seksiä haluava nainen.

Feminismin tavoitteena on kaventaa sukupuoleen kohdistuvia ennakko-oletuksia. Mies voi olla herkkä, tunteellinen, hoivaava tai nauttia tiskaamisesta. Nainen voi olla kunnianhimoinen, vahva ja hyvätuloinen. Nämä eivät ole miesten tai naisten asioita, vaan kytkeytyvät persoonaan ja sen ominaisuuksiin. Ihmisten lokerointi johtaa aina ongelmiin, koska jokainen luo itse oman tarinansa. En halua, että minua tai sinua määritellään tuntematta.

3. Voimme vihdoin keskittyä persoonaan ulkonäön sijasta
Sen lisäksi, että julkisuuden naiset saavat ammattinimikkeensä eteen turhan nais -etuliitteen, tulevat he kohdelluksi muutenkin eri tavalla. Varsinkin politiikassa ja urheilussa keskitymme usein naisten ulkonäköön. Yhteisen, arvostelevan katseemme objekti tuntuu olevan aina nainen. Yksityiselämässä naisen olemus taas on sangen arka aihe. Naisen paino tai ikä ovat keskustelutabuja, joiden rikkomisesta vitsaillaan vähättelevästi. ”Et näytä päivääkään yli 25-vuotiaalta!” kuuluu sanoa naisten 50-vuotissyntymäpäivillä. ”Herrasmies ei kysy naiselta ikää”, ja niin edelleen.

Samaan aikaan miesten ulkonäköä saa kommentoida töissä ja vapaa-ajalla varsin vapaasti. Miehen kaljuuntuminen, ylipaino tai salilla käynti ei jää kommenteitta porukassa. Kynnys miesten koskemiseen on myös pienempi. Näin ei pitäisi olla.

4. Vähemmistöjen etu on myös sinun etusi
Feminismi tukee kaikkia yhteiskunnan vähemmistöjä. Minun feminismini ei rajoitu vain sukupuolten väliseen tasa-arvoon vaan on kaikkea syrjintää vastaan. Yhteiskunnan hyvinvointia tulee mielestäni mitata sen mukaan, kuinka hyvin kaikista heikoimmassa asemassa olevia kohdellaan. Suomessa esimerkiksi transsukupuolisten ihmisoikeuksia syrjitään pakottamalla heidät pakkosterilisaatioon. Se ei sovi minun maailmankuvaani.

Pakotetuilla ja ihmisoikeuksia loukkaavilla laeilla jo vaikeassa asemassa olevien ihmisten hyvinvointi vähenee. Tämän hetkisellä tilanteella luomme kovaa yhteiskuntaa, jossa ihmiset eivät saa olla sitä, mitä haluaisivat olla. Miltä kuulostaisi, jos sinun pitäisi kysyä lääkäriltä lupa elää loppuelämäsi haluamallasi tavalla?

5. Feministinä on kivaa ja tunnustautumalla feministiksi luot parempaa maailmaa
Mitä enemmän erilaisia ihmisiä liittyy feministiseen liikkeeseen, sitä toimivammaksi ja tasapainoisemmaksi liike muuttuu. Kun liikkeen koko kasvaa, julkiseen keskusteluun nousee arvokkaita epäkohtia, joita voimme yhdessä purkaa.

Kaikkien sukupuolten välinen yhteistyö on tärkeä asia tasa-arvoon pyrittäessä. Minusta olisi kurjaa, jos feminismi olisi vain yhden sukupuolen omistama juttu. Kuka tahansa meistä voi ajaa feministisiä tavoitteita.

Feminismi herättää tunteita.
SDP on julistautunut feministiseksi puolueeksi. Hienoa! SDP:n tavoitteena on muun muassa kuroa umpeen miesten ja naisten palkkatasa-arvoa, uudistaa perhevapaa-malli nykypäivään sopivaksi ja palauttaa subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikille lapsille.

Julkaistu Demokraatti -lehdessä torstaina 2.2.2017

Kirkko ja SDP painivat samanlaisten ongelmien ääressä

Vasta suuret yhteiskunnalliset muutokset ja uhat saavat kansalaiset ymmärtämään molempien instituutioiden merkityksen ja puolustamaan niitä.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen sosialidemokraattisen puolueen ongelmat ovat hyvin yhteneväisiä. Molempien tahojen ydinsanoma on yksinkertaisuudessaan niin hyvä, että sanotaan jokaisen suomalaisen olevan sydämeltään sosialidemokraatti tai kannattavan luterilaista etiikkaa. Lähimmäisenrakkaus, oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi yhteiskunta ovat syvästi selkärangassamme. SDP on puolueista se, joka ajaa aidosti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa kaikille kansalaisille. Kirkko pitää huolta ja antaa toivoa kaikista heikoimmassa asemassa oleville. Ydinsanoman samaistuttavuuden vuoksi molemmat tahot ovat myös valitettavan helppo unohtaa.

Suomen ev. lut. kirkko on viimeisen kahden vuoden aikana herännyt puolustamaan yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia pakolaisia nopeasti kasvaneelta rasismilta, muukalaisvihalta ja epätasa-arvoisuudelta. Arkkipiispa Kari Mäkisen johdolla kirkko on yksisanaisesti asettautunut vastavoimaksi vihalle ja pelolle. Kirkko on samalla osoittanut, että se on edelleen yhteiskunnan moraalinen selkäranka. Kirkon tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä on saanut ansaitsemaansa tilaa ja julkikuva hioutunut.

Samaan aikaan Suomen sosialidemokraattinen puolue SDP on herännyt puolustamaan pohjoismaista hyvinvointivaltiota nopeasti edenneeltä yksityistämisvimmalta ja väheksyvältä ja negatiiviselta ihmiskuvalta. SDP on kirkastanut sanomansa porvarihallituksen kylmän ja kovan politiikan vastavoimana ja asettautunut selkeästi ihmisen puolelle. Kansalaiset ovat havahtuneet SDP:n reilumpaan vaihtoehtoon ja gallupkannatus on noussut.

Vaikka molempien tahojen kannatus on noussut ja ydinviesti on kirkastunut, tekemistä on vielä viestin viemisessä. Sekä kirkko että SDP tavoittavat kehnosti nuoria. Nuoret elävät aivan erilaisessa maailmassa ja heitä ei tavoita iltauutisten ääreltä, aamukympin messusta tai eduskunnan kyselytunnin kisakatsomosta.

Toimintatapojen osalta nuoria on helpompi tavoittaa konkretialla ja kohtaamalla sekä valitsemalla oikeat viestintävälineet. Toivon puolueen ja kirkon puhuvan vähemmän jargonia ja enemmän ihmisten kieltä – subjektiivisen pedagogisen päivähoito-oikeuden palauttaminen on tärkeä tavoite, mutta lauseena täyttä hepreaa.

Puoluekokouksesta mieleeni jäi valovoimaisia nuoria demareita, joita toivon puolueen nostavan esiin mahdollisimman nopeasti. Ehdotan myös, että Demarinuorille ja SONK:lle annetaan tehtäväksi kirjoittaa todellinen periaateohjelma. Hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että kirkko ja SDP saavat nuoret puolustamaan niitä arvoja ja periaatteita, jotka ovat nyt uhattuna. Puolue ja kirkko, jotka kuuntelevat ja ymmärtävät nuoria, kasvavat ja menestyvät.

Suuri päivä tasa-arvolle, Suomelle ja kirkolle! Rakkaus ja tasa-arvo kuuluvat kaikille!

Tästä päivästä alkaen Suomen avioliittolaki on tasa-arvoinen. Homot ja lesbot voivat mennä naimisiin maistraatissa ja useissa kirkoissa. Tahdon2013-kampanjan ja kansalaisaloitteen tavoitteet ovat toteutuneet.

Tämä on erityisen iloinen päivä kaikille heille, jotka ovat kokeneet surua, erilaisuutta ja kuulumattomuutta syrjivien rakenteidemme ja arvostelun vuoksi. Iloitsen kaikkien niiden puolesta, jotka saavat tänään oikeuden mennä naimisiin ja rakastaa avioliitossa. Avioliittonne ovat aivan yhtä aitoja kuin kenen tahansa muun.

Oma arvaukseni on, että muutoksen myötä varsinkin nuorten masennus, ahdistus ja suru vähenevät, eli kansalaisten hyvinvointi kasvaa. Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa? -tutkimuksen (2013) mukaan 70 prosenttia homo-, lesbo-, bi- ja transnuorista kertoi kokeneensa kiusaamista ja häirintää. Myös kokemukset väkivallasta olivat huomattavasti tavallisempia kuin suomalaisnuorilla yleensä.

Yhdysvalloissa on tutkittu, että samaa sukupuolta olevien avioliittojen hyväksyminen vähentää nuorten itsemurhien määrää. Uskon, että näin käy myös Suomessa.

Tasa-arvon edistäminen parantaa hyvinvointia. Hyvä Suomi!

***

Kirkolla on edessään ns. ”big talk”. Miten tästä eteenpäin? Ainakin viestinnässä on petraamista. Aiemmin mainitun tutkimuksen mukaan harvempi kuin yksi sadasta piti asenteita uskonnollisessa yhteisössä positiivisina hlbtiq-ihmisiä kohtaan. Lähes puolet sukupuolivähemmistöistä uskoi, että uskonnollisessa yhteisössä asenteet hlbtiq-ihmisiä kohtaan olivat negatiivisia. Yhtä suuri osa heterovastaajista piti uskonnollisten yhteisöjen asenteita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan negatiivisina.

Viime vuosina sekä kirkon työntekijöiden, että seurakuntien luottamushenkilöiden mielipiteet siitä, tulisiko kirkon vihkiä myös samaa sukupuolta olevat avioliittoon, ovat muuttuneet myönteisemmiksi. Myös näkemykset siitä, tulisiko samaa sukupuolta olevien avioliitoilla olla mahdollisuus saada kirkollinen siunaus, ovat muuttuneet 2010-luvulla myönteisemmiksi. Muutos on keskimäärin kolme prosenttiyksikköä vuodessa, mutta muutoksesta ei puhuta missään.

Nyt kirkko ja kirkolliskokous hihat heilumaan! Ei jätetä samaa sukupuolta olevia pareja kirkon ulkopuolelle vaan hyväksytään heidät ja heidän avioliittonsa samalla tavalla kuin heteroavioliitot! Kirkon ydinsanoma on ”uskossa, toivossa ja rakkaudessa, joista suurin on rakkaus”. Kaikilla ihmisillä on yhdenvertainen oikeus rakkauteen, ja kirkon tulee puolustaa tätä oikeutta kaikin mahdollisin keinoin.