Haluan olla rakentamassa Helsinkiä, jossa kukaan ei jää yksin. Minun Helsinkini huolehtii jokaisesta, joka kokee yksinäisyyttä tai eriarvoisuutta. Meidän täytyy pitää kaikki mukana.
Minun Helsingissäni jokainen ansaitsee turvallisen ja kohtuuhintaisen asunnon. Minun Helsinkini kuuntelee entistä tarkemmin kasvavien ja muuttuvien asuinalueiden tarpeita ja toiveita.
Tule mukaan kuntavaalikampanjani ensimmäiseen tapaamiseen keskiviikkona 8.2. klo 17-19 Bulevardin kahvisalonkiin (Bulevardi 1).
Suomalaisia korkeakoulutettuja muuttaa ulkomaille nyt enemmän kuin koskaan ja vauhti kiihtyy. Miksi tämä on ongelma? Koska laadukkaan tutkimuksen kautta syntyy innovaatioita ja innovaatioiden kautta talouskasvua eli työpaikkoja sekä yrittäjyyttä. Nyt tapahtuvan aivovuodon erityispiirre on se, etteivät poismuuttajat halua enää palata Suomeen.
Vaihto-opiskelu ja työn perässä muuttaminen on ymmärrettävä ja hyvä asia. Vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin yksi parhaimmista ulottuvuuksista. Opiskelijat saavat vaihto-opiskeluvuotensa aikana monipuolista kokemusta eri maiden kulttuurista ja oppivat puhumaan vieraita kieliä sujuvammin. Ongelmaksi maastamuutto muuttuu silloin kun maasta muuttavat eivät halua palata Suomeen ja lähtijöitä on enemmän kuin tulijoita. Tutkimustyön hedelmät jäävät uuteen kotimaahan. Tällöin on kyse aivovuodosta.
Suomen koulutus- ja sivistysvihamielinen ilmapiiri sekä Sipilän hallituksen jatkuvat leikkaukset ovat ajaneet tutkijoita ja kokonaisia tutkimusryhmiä etsimään työtä ulkomailta. Eikä siinä kaikki: valtiovarainministeri Petteri Orpo on väläytellyt keväälle 1-2 miljardin euron lisäleikkauksia. Muualla Pohjoismaissa mennään täysin päinvastaiseen suuntaan, esimerkiksi Ruotsi ja Norja panostavat satoja miljoonia yliopistoihin ja tutkimusrahoitukseen.
Timo Harakka sanoi viisaasti, että tulevan hallituksen täytyy investoida ainakin miljardi euroa koulutukseen. Oppimismiljardi, jottei suomalaisten tutkijoiden tarvitse muuttaa ulkomaille saadakseen tehdä laadukasta tutkimusta. Samalla muutetaan suomalaista ilmapiiriä koulutuspositiiviseksi ja oppimiskannusteiseksi. Uuden oppiminen on yksi tärkeimmistä, ellei tärkein kansalaistaito. Jatkuvan ja kasvavan digitalisaation ja työn muutoksen myötä se muuttuu entistäkin tärkeämmäksi.
