KIITOS kaikille minua kuntavaaleissa äänestäneille!

Äänimäärä (148) ei riitä tällä kertaa valtuustopaikkaan, mutta työt Helsingin kehittämiseksi jatkuvat takuuvarmasti tavalla tai toisella!

Muutimme perheen kanssa neljä kuukautta sitten kasvavaan Kruunuvuorenrantaan. Alue on ottanut minut ilolla vastaan – äänimäärä alueelta on valtava luottamuksenosoitus! Hymyillään kun tavataan

1. Laatia Helsingille koronanjälkeinen hyvinvointiohjelma

Hyvinvointiohjelman idea on tukea niitä kaupunkilaisia, joihin koronaviruspandemia ja rajoitustoimet ovat vaikuttaneet kaikista eniten. Koronapandemia ja rajoitustoimet ovat täysin poikkeuksellinen tilanne ja olemme sotien jälkeen suurimmassa yhteiskunnallisessa kriisissä. Kaupungin on osaltaan varmistettava, että helsinkiläisillä on tulevaisuudessakin toimintakykyä ja hyvä olla.

Hyvinvointiohjelma voisi pitää sisällään esimerkiksi oppilaiden oppimisvajeen kuromista ja nuorille helpommin saavutettavia mielenterveyspalveluita. Lapsiperheitä voitaisiin tukea esimerkiksi kunnallista kotipalvelua lisäämällä sekä lisäjoustoilla työn ja vapaa-ajan yhdistämiseen. Työssäkäyvien työhyvinvointia voidaan tukea palveluseteleillä, kulttuurieduilla ja liikunnan tuella. Ikäihmisten hoiva- ja hyvinvointipalveluita tulee vahvistaa, sillä moni on jäänyt korona-aikana aivan liian yksin.

2. Investoida nopeasti kasvavan kaupungin liikenteen suurhankkeisiin

Helsinki kasvaa kovaa vauhtia ja kaupunkilaiset ansaitsevat toimivat palvelut ja liikenneyhteydet kaikkialle. Kruunusillat tulee rakentaa, poikittaisyhteyksiä vahvistaa ja julkisen liikenteen houkuttelevuutta kasvattaa esimerkiksi hintoja laskemalla.

Kruunusiltojen rakentamisesta on käyty viime päivinä paljon julkista keskustelua. Rakentamisen kustannuslaskelmat ovat tarkentuneet ja moni säikähtänyt noussutta hintalappua. Itse siltojen kustannukset ovat tarkentuneet 380 miljoonasta 500 miljoonaan euroon. Mistä ne loput monta sataa miljoonaa ovat sitten tulleet?

Hankekustannusten kokonaisnousu johtuu muista investoinneista, joita on niputettu Kruunusiltojen yhteyteen. Kyse on pääosin Hakaniemen viihtyisyyden parantamisesta, Hakaniemen sillan ja sen alueen uusimisesta ja uusista liikenneyhteyksistä. Nämä eivät suoraan liity siltoihin, mutta ovat silti järkeviä asioita toteuttaa.

3. Sopia konkreettisesti lähiluonnon suojelemisesta

Viimeisten vuosien aikana yhä useampi kaupunkilainen on esittänyt huolensa Helsingin lähiluonnon ja ympäristön tilasta. Lähes jokaista isompaa kaavoitus- ja rakennushanketta vastustetaan. Valituksien takia moni tärkeä rakennusprojekti saattaa viivästyä jopa kaksi vuotta. Valituskierteen kärsijöinä ovat lähes aina alueiden asukkaat.

Rakennammeko liikaa ja liian nopeasti? Onko tulevaisuuden Helsingissä jokaisella mahdollisuus päästä lähiluontoon? Miten rakennamme kestävästi?

Olen itse luottavainen, että Helsinki osaa kaavoittaa ja rakentaa luontoa kunnioittaen, mutta kaupunki tarvitsee selkeästi uusia instrumentteja dialogiin rakennettavien alueiden ja kaupungin välille. Se voi tarkoittaa entistä laajempia, tiiviimpiä tai tarkempia asukasiltoja tai muita keskustelutilaisuuksia alueiden asukkaiden kanssa, vahvempaa osallistamista suunnitteluvaiheessa ja aitoa kompromissihalukkuutta kaikilta tahoilta.

4. Kaksinkertaistaa liikunta- ja ulkoilualueisiin kohdistettu investointi- ja ylläpitobudjetti

Helsinki käyttää vuosittain noin 5-6 miljoonaa euroa liikunta- ja ulkoilualueiden peruskorjaamiseen. Uusien liikuntapaikkojen ja ulkoilualueiden rakentamiseen on varattu keskimäärin noin 1–2 miljoonaa euroa. Tämä on aivan liian vähän.

Viimeisen kolmen vuoden aikana lähes koko investointimääräraha on mennyt olemassa olevien liikuntapaikkojen peruskorjaukseen. Jotta uusia liikuntapaikkoja voidaan rakentaa kasvavaan tarpeeseen ja vanhoja liikuntapaikkoja ylläpitää käyttökunnossa, tulee liikunnan investointi- ja peruskorjausbudjetin olla kaksinkertainen nykytasoon verrattuna.

Monet asuinalueet ovat odottaneet vuosikausia lähihiekkakenttien muuttamista tekonurmeksi. Ulkokentät ja niiden oheistilat kuten pukukopit kaipaavat kipeästi perusparannuksia. Seurat ja kaupunkilaiset eivät saa vuoroja lähikentiltä, koska vuoroja ei riitä kaikille. Liian moni joutuu kulkemaan pitkän matkan päähän harrastuksensa takia, vaikka kenttä olisi kodin lähellä. Liikunnan ja ulkoilun tuoma hyvinvointi heijastuu kaikille elämän osa-alueille. Kaksinkertaistetaan liikunta-, puisto- ja ulkoilualueiden investointi- ja korjausbudjetti.

5. Lopettaa järjettömät leikkaukset koulutukseen ja päiväkoteihin

Seuraavan valtuustokauden aikana on löydettävä ratkaisu Helsingin varhaiskasvatuksen ongelmiin. Päiväkodeissa on liian vähän osaavaa henkilökuntaa ja liian suuria lapsiryhmiä.

Jokainen vanhempi tietää, miltä tuntuu, kun aikuiset lasten ympärillä vaihtuvat jatkuvasti. Lähellämme oleva päiväkoti on luonto- ja ympäristöpainotteinen, mutta henkilökuntavajeen takia retkiä tai ympäristöpainotusta ei ole voitu todellisuudessa toteuttaa mitenkään.

Helsingillä menee taloudellisesti erittäin hyvin. Silti kaupunki on toistuvasti lakkauttamassa päiväkoteja ja leikkaamassa varhaiskasvatuksesta. Kaupungin on mahdollista houkutella alalle osaajia esimerkiksi paremmalla palkalla ja työilmapiirillä. Lopetetaan järjettömät leikkaukset varhaiskasvatukseen ja korotetaan alalla työskentelevien ammattilaisten palkkoja.

Epäoikeudenmukaisen kohtelun tunnistaa sitä kohdatessaan. Sellaisissa tilanteissa vaaditaan rohkeutta, päättäväisyyttä ja tahtoa lähteä taistelemaan vääryyttä vastaan. Vaatia perusteluita kohtelulle ja tarvittaessa sanoa, ettei tämä käy. Ja tehdä vimmatusti töitä, jotta asiat muuttuisivat.

Meidän perheessämme tällainen tilanne tuli eteen viime syksynä, kun Helsingin kaupunki ilmoitti sulkevansa meille rakkaan pienen ryhmäperhepäiväkodin. Lapsemme oli aloittanut kyseisessä päiväkodissa vasta muutama kuukausi aiemmin ja kaupunki ilmoitti yllättäen sulkevansa päiväkotimme säästösyistä.

Olimme kaikki vanhemmat täysin pöyristyneitä esityksestä. Syyt lakkautukselle olivat aivan hölmöt. Kaupunki ei halunnut korjata Helsingin vanhimman ryhmäperhepäiväkodin puitteita, jotta toiminta voisi jatkua. Päiväkoti on toiminut kolmekymmentä vuotta samassa paikassa. Säästöä lakkautuksesta olisi tullut noin 15 000 euroa vuodessa.

Teimme yhdessä valtavasti töitä: puhelinsoittoja, kirjeitä, mielipidekirjoituksia, taustaselvityksiä ja niin edelleen. Usein oli voimaton olo, kun uusia syitä lakkautukselle keksittiin lisää. Työtä tehtiin lähes puoli vuotta, mutta lopulta onnistuimme. Päiväkoti säilyi.

Kuvaavaa on, ettei yksikään viranhaltija tai päättäjä ole vielä tähän päivään mennessä osannut selventää minulle, miksi kaupunki esitti ja esittää leikkauksia päiväkoteihin ja varhaiskasvatukseen samalla kun kaupunki tekee vuosittain satoja miljoonia euroja voittoa.

Silti, kaupunki olisi lakkauttanut meidän päiväkodin noin vain, jos me vanhemmat emme olisi nousseet vastarintaan ja sanoneet, ettei tämä käy.

Muutimme keväällä Kruunuvuorenrantaan ja haimme toista päiväkotipaikkaa lähempää. Meidän perheemme ei pääse palaamaan rakkaaseen päiväkotiin remontin valmistuessa. Mutta se ei haittaa, sillä kyseiseen päiväkotiin tulee uusia lapsia. Toiminta jatkuu. Ryhmäperhepäiväkoti Peukaloinen on ihana paikka, keidas keskellä Helsinkiä ja ilo vastaisuudessa vielä monelle lapselle.

Kyse on lopulta periaatteesta ja arvoista. Taistelisin uudelleen minkä tahansa päiväkodin puolesta.

Miksi tällä kaikella on merkitystä?

Koska parhaillaan on asukkaiden kannalta tärkeimmät vaalit eli kuntavaalit. Helsinkiin valitaan tulevaisuuden päättäjät. Päättäjät, jotka päättävät kuinka paljon kaupungissa leikataan ja remontoidaan. Millaisia päiväkotipaikkoja on ja missä. Millaisilla palkoilla päiväkodeissa ollaan töissä.

Näissä vaaleissa kannattaa valita sellainen ehdokas, joka puheiden lisäksi myös tekee asioita. Ehdokas, joka uskaltaa toimia tarpeen sitä vaatiessa. Sellainen ehdokas minä olen.

Uutta Itä-Helsinkiä -infotilaisuudessa kerrottiin, että Kruunuvuorenrannan palvelukorttelin kaavasta on tehty valitus hallinto-oikeuteen. Valitus koskee koko palvelukorttelin kaavaa.

Kuultuani asiasta päätin selvittää asiaa lisää, koska asia koskettaa minua ja muita Kruunuvuorenrannan asukkaita erittäin paljon. Eri oikeusprosessit voivat pahimmillaan venyttää suunniteltujen palveluiden rakentamis- ja valmistumisajankohtaa jopa kahdella vuodella. Siksi asia on alueen asukkaiden näkökulmasta kriittinen. 

Sain perjantaina kyseisen valituksen hallinto-oikeuden kirjaamosta ja perehdyin siihen. Käyn tässä kirjoituksessa läpi alueen kaavan ja kaupungin perusteet kaavalle ja tehdyn valituksen sisältöjä.

Toivon, että kaavasta valittaneet tahot eli Stansvikin kyläyhdistys ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys kertoisivat avoimesti julkisuudessa kaavan mahdollisista ongelmista ja etsisivät ratkaisuja kaupungin kanssa, jotta alueen asukkaiden kipeästi kaipaamat palvelut voidaan rakentaa ajallaan.

Valitusoikeus päätöksistä on aina, mutta alueen asukkaiden kannalta oleellisten peruspalveluiden kuten peruskoulun tai liikuntapalveluiden viivästyttämistä en hyväksy. Lähtökohtaisesti ratkaisut tulee löytää dialogissa eri osapuolien välillä ilman vuosien oikeusprosesseja. Valituskierteessä ja viivästymisissä kärsijöinä ovat alueen asukkaat.

Kruunuvuorenrannan keskuskortteleiden asemakaava

Kruunuvuorenrannan palvelukortteliin sijoittuu 700 oppilaan yhtenäinen peruskoulu, 250 oppilaan ruotsinkielinen ala-aste, 200-paikkainen päiväkoti, liikuntahalli ja nuorisotila sekä puistoon sijoittuvan leikkipuiston sisätilat. Lisäksi kortteliin tulee asuntoja ja toimistotilaa. Kokonaisuus on tarkoitus rakentaa vuosina 2023-2025 ja suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Arkkitehtikilpailun voittaja ratkesi huhtikuussa. Suunnitelmat näyttävät hyvältä!

Kyse on mittavasta palvelukokonaisuudesta, joka on alueelle todella kipeästi kaivattu. Kruunuvuorenrantaan muuttaa jatkuvasti uusia asukkaita (n. 150 as./kk) ja julkiset sekä yksityiset palvelut laahaavat pahasti perässä. Hopealaakson päiväkoti valmistuu elokuussa, mutta kasvava alue tarvitsee lisää varhaiskasvatus- ja koulutuspaikkoja lähitulevaisuudessa. Lisäksi yksityiset palvelut kuten kahvilat, kaupat, parturikampaamot ym. puuttuvat alueelta kokonaan.

Palvelukorttelin alue näyttää kartalla tältä.

Valitus

Tehty valitus koskee kaavaprosessia ja alueen luontoarvoja.

Kaavaprosessissa kritiikki kohdistuu asemakaavan vireilletuloon ja tiettyihin teknisiin yksityiskohtiin. Valituksen mukaan asemakaavaehdotuksen vireilletulosta ei ole koskaan kuulutettu eikä informoitu osallisisille. Valituksen mukaan edellä mainituista syistä valituksenalainen asemakaavaehdotus on kumottava.

Tekniset yksityiskohdat koskevat alueen asemakaavaehdotuksen ja osayleiskaavan välisiä eroja. Valituksen mukaan rantametsä menettäisi kolmanneksen syvyydestään johtuen Stansvikin rantakadun rakentamisesta nykyisellä mallilla.

Luontoarvoihin kohdistuva kritiikki liittyy alueen lajistoon, uhanalaisiin luontotyyppeihin ja lepakkoihin. Valituksen mukaan alueen maakunnallinen arvo perustuu vaihteleviin luontotyyppeihin sekä uhanalaisiin lajeihin. Tämä pitää sisällään mm. kääväkäs-, jäkälä- ja sammallajit, kovakuoriais- ja kaksisiipislajit sekä lepakot ja linnut. Valituksen mukaan kaavan vaikutuksia alueen luontoon ei ole selvitetty tarpeeksi tai ne ovat puutteellisia. Erityistä huomiota kohdistuu lepakoiden levähdys- ja lisääntymispaikkoihin.

Kaiken kaikkiaan valituksen tarkoituksena on kumota asemakaava ja näin ollen koko palvelukorttelin rakentaminen.

Kaupungin esiselvitykset kaavaa tehdessä

Kaupunki on jo kaavoittamisen yhteydessä käynyt läpi valituksessa mainittuja luontoarvoja. 

Kaupungin mukaan palvelukorttelin kaava muuttaa luonnonympäristöä siten, että nykyistä metsäaluetta muuttuu kortteli- ja katualueeksi 1,5 hehtaarin verran. Koko metsäkohde on 98,73 hehtaarin suuruinen, joten rakennettava osa voidaan kaupungin mukaan katsoa vähäiseksi muutokseksi.

Kaupungin mukaan kyseinen metsäkaistale on kahdelta sivulta entisen öljysatama-alueen ympäröimää ja kytkeytyy huonosti laajempiin metsäalueisiin. Ekologisesta näkökulmasta rakentaminen on perusteltua, koska uudet asuinkorttelit sijoittuvat uuden raideyhteyden välittömään läheisyyteen.

Kaupunki on tutkinut kaavoitetun alueen lepakko-, lintu-, sammal- ja kääpäilmentyvät ja tehnyt alueen kaavan niin, että niiden elinympäristö tai elinolosuhteet eivät vaarannu palvelukorttelin kaavan takia. Alueelta ei loppukesällä 2011 tehdyssä inventoinnissa löydetty harvinaisia tai muita huomionarvoisia kasvilajeja tai niille sopiva ympäristöä.

Oma mielipide

On todella ikävää, kun luontoarvot ja kasvavan alueen palvelut asetetaan vastakkain. Olen samalla hyvin luottavainen, että kaupunki huolehtii uusien asuinalueiden suunnittelussa ja rakentamisessa palveluiden lisäksi myös kaupungin luontoarvoista.

Helsinki kasvaa kovaa vauhtia ja uusia alueita kaavoitetaan ja rakennetaan samaan tahtiin. Tämä ei varmasti ole viimeinen lähiluonnon ja rakentamisen välinen konflikti alueella. Siksi dialogi kaupungin, alueen asukkaiden ja yhdistysten kanssa on ensisijaisen tärkeää. 

On totta, että palvelukortteleiden kaavan rakentaminen suunnitelmien mukaan vaatii puiden kaatamista. Samalla se luo kuitenkin edellytyksiä kauniille ja lähiluontoa arvostavalle kaupunginosalle hyvien liikenneyhteyksien varrella. Toivon, että kaupunki ja valituksen tekijät löytävät toisensa mahdollisimman pian ja sopu syntyy. Valituksen tekijöiltä odotan myös konkreettisia ehdotuksia vaihtoehdoista, eikä täystyrmäystä suunnitelmille.

Miltä siellä kaavoitetulla alueella oikein näyttää tällä hetkellä? Asia on helppo selvittää, koska asumme aivan tuon alueen vieressä. Tältä.