Kirjoitin eilen Twitteriin, että olen odottanut yli kuukauden Helsingin hammashoidon takaisinsoittoa ajanvarausta varten.
Puhelinnumeroni on tallentunut kaupungin takaisinsoittojärjestelmään, eikä toivetta takaisinsoitosta voi uusia. Kyseessä on siis takaisinsoitto, jossa minulle etsitään vain oma aika hammastarkastukseen ja hoidon arviointiin.
Tilanne on aivan kestämätön. Ei ajanvaraukseen saa olla yli kuukauden jonotus. Se on kaiken lisäksi vastoin laki. Lain mukaan takaisinsoiton tulee tapahtua samana päivänä.
Helsingissä aiemmin hammashoidossa käyttöön otettu palvelusetelijärjestelmä ei auta, koska sitä ei saa ilman hoidontarpeen arviointia.
Helsingin hammashoidossa muhii valtava aikapommi, sillä suun ongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen ei tällä hetkellä toimi ollenkaan. Hoitoon pääsee vasta kun on liian myöhäistä. Nyt kipin kapin lisävaroja hammashoidon hoitovelan purkamiseen ja ajanvarauksen jonot inhimilliseksi.
KIITOS kaikille minua kuntavaaleissa äänestäneille!
Äänimäärä (148) ei riitä tällä kertaa valtuustopaikkaan, mutta työt Helsingin kehittämiseksi jatkuvat takuuvarmasti tavalla tai toisella!
Muutimme perheen kanssa neljä kuukautta sitten kasvavaan Kruunuvuorenrantaan. Alue on ottanut minut ilolla vastaan – äänimäärä alueelta on valtava luottamuksenosoitus! Hymyillään kun tavataan
Viisi asiaa, jotka Helsingin uuden kaupunginvaltuuston täytyy tehdä heti
Hyvinvointiohjelman idea on tukea niitä kaupunkilaisia, joihin koronaviruspandemia ja rajoitustoimet ovat vaikuttaneet kaikista eniten. Koronapandemia ja rajoitustoimet ovat täysin poikkeuksellinen tilanne ja olemme sotien jälkeen suurimmassa yhteiskunnallisessa kriisissä. Kaupungin on osaltaan varmistettava, että helsinkiläisillä on tulevaisuudessakin toimintakykyä ja hyvä olla.
Hyvinvointiohjelma voisi pitää sisällään esimerkiksi oppilaiden oppimisvajeen kuromista ja nuorille helpommin saavutettavia mielenterveyspalveluita. Lapsiperheitä voitaisiin tukea esimerkiksi kunnallista kotipalvelua lisäämällä sekä lisäjoustoilla työn ja vapaa-ajan yhdistämiseen. Työssäkäyvien työhyvinvointia voidaan tukea palveluseteleillä, kulttuurieduilla ja liikunnan tuella. Ikäihmisten hoiva- ja hyvinvointipalveluita tulee vahvistaa, sillä moni on jäänyt korona-aikana aivan liian yksin.
2. Investoida nopeasti kasvavan kaupungin liikenteen suurhankkeisiin
Helsinki kasvaa kovaa vauhtia ja kaupunkilaiset ansaitsevat toimivat palvelut ja liikenneyhteydet kaikkialle. Kruunusillat tulee rakentaa, poikittaisyhteyksiä vahvistaa ja julkisen liikenteen houkuttelevuutta kasvattaa esimerkiksi hintoja laskemalla.
Kruunusiltojen rakentamisesta on käyty viime päivinä paljon julkista keskustelua. Rakentamisen kustannuslaskelmat ovat tarkentuneet ja moni säikähtänyt noussutta hintalappua. Itse siltojen kustannukset ovat tarkentuneet 380 miljoonasta 500 miljoonaan euroon. Mistä ne loput monta sataa miljoonaa ovat sitten tulleet?
Hankekustannusten kokonaisnousu johtuu muista investoinneista, joita on niputettu Kruunusiltojen yhteyteen. Kyse on pääosin Hakaniemen viihtyisyyden parantamisesta, Hakaniemen sillan ja sen alueen uusimisesta ja uusista liikenneyhteyksistä. Nämä eivät suoraan liity siltoihin, mutta ovat silti järkeviä asioita toteuttaa.
Viimeisten vuosien aikana yhä useampi kaupunkilainen on esittänyt huolensa Helsingin lähiluonnon ja ympäristön tilasta. Lähes jokaista isompaa kaavoitus- ja rakennushanketta vastustetaan. Valituksien takia moni tärkeä rakennusprojekti saattaa viivästyä jopa kaksi vuotta. Valituskierteen kärsijöinä ovat lähes aina alueiden asukkaat.
Rakennammeko liikaa ja liian nopeasti? Onko tulevaisuuden Helsingissä jokaisella mahdollisuus päästä lähiluontoon? Miten rakennamme kestävästi?
Olen itse luottavainen, että Helsinki osaa kaavoittaa ja rakentaa luontoa kunnioittaen, mutta kaupunki tarvitsee selkeästi uusia instrumentteja dialogiin rakennettavien alueiden ja kaupungin välille. Se voi tarkoittaa entistä laajempia, tiiviimpiä tai tarkempia asukasiltoja tai muita keskustelutilaisuuksia alueiden asukkaiden kanssa, vahvempaa osallistamista suunnitteluvaiheessa ja aitoa kompromissihalukkuutta kaikilta tahoilta.
4. Kaksinkertaistaa liikunta- ja ulkoilualueisiin kohdistettu investointi- ja ylläpitobudjetti
Helsinki käyttää vuosittain noin 5-6 miljoonaa euroa liikunta- ja ulkoilualueiden peruskorjaamiseen. Uusien liikuntapaikkojen ja ulkoilualueiden rakentamiseen on varattu keskimäärin noin 1–2 miljoonaa euroa. Tämä on aivan liian vähän.
Viimeisen kolmen vuoden aikana lähes koko investointimääräraha on mennyt olemassa olevien liikuntapaikkojen peruskorjaukseen. Jotta uusia liikuntapaikkoja voidaan rakentaa kasvavaan tarpeeseen ja vanhoja liikuntapaikkoja ylläpitää käyttökunnossa, tulee liikunnan investointi- ja peruskorjausbudjetin olla kaksinkertainen nykytasoon verrattuna.
Monet asuinalueet ovat odottaneet vuosikausia lähihiekkakenttien muuttamista tekonurmeksi. Ulkokentät ja niiden oheistilat kuten pukukopit kaipaavat kipeästi perusparannuksia. Seurat ja kaupunkilaiset eivät saa vuoroja lähikentiltä, koska vuoroja ei riitä kaikille. Liian moni joutuu kulkemaan pitkän matkan päähän harrastuksensa takia, vaikka kenttä olisi kodin lähellä. Liikunnan ja ulkoilun tuoma hyvinvointi heijastuu kaikille elämän osa-alueille. Kaksinkertaistetaan liikunta-, puisto- ja ulkoilualueiden investointi- ja korjausbudjetti.
5. Lopettaa järjettömät leikkaukset koulutukseen ja päiväkoteihin
Seuraavan valtuustokauden aikana on löydettävä ratkaisu Helsingin varhaiskasvatuksen ongelmiin. Päiväkodeissa on liian vähän osaavaa henkilökuntaa ja liian suuria lapsiryhmiä.
Jokainen vanhempi tietää, miltä tuntuu, kun aikuiset lasten ympärillä vaihtuvat jatkuvasti. Lähellämme oleva päiväkoti on luonto- ja ympäristöpainotteinen, mutta henkilökuntavajeen takia retkiä tai ympäristöpainotusta ei ole voitu todellisuudessa toteuttaa mitenkään.
Helsingillä menee taloudellisesti erittäin hyvin. Silti kaupunki on toistuvasti lakkauttamassa päiväkoteja ja leikkaamassa varhaiskasvatuksesta. Kaupungin on mahdollista houkutella alalle osaajia esimerkiksi paremmalla palkalla ja työilmapiirillä. Lopetetaan järjettömät leikkaukset varhaiskasvatukseen ja korotetaan alalla työskentelevien ammattilaisten palkkoja.
Epäoikeudenmukaisen kohtelun tunnistaa sitä kohdatessaan. Sellaisissa tilanteissa vaaditaan rohkeutta, päättäväisyyttä ja tahtoa lähteä taistelemaan vääryyttä vastaan. Vaatia perusteluita kohtelulle ja tarvittaessa sanoa, ettei tämä käy. Ja tehdä vimmatusti töitä, jotta asiat muuttuisivat.
Meidän perheessämme tällainen tilanne tuli eteen viime syksynä, kun Helsingin kaupunki ilmoitti sulkevansa meille rakkaan pienen ryhmäperhepäiväkodin. Lapsemme oli aloittanut kyseisessä päiväkodissa vasta muutama kuukausi aiemmin ja kaupunki ilmoitti yllättäen sulkevansa päiväkotimme säästösyistä.
Olimme kaikki vanhemmat täysin pöyristyneitä esityksestä. Syyt lakkautukselle olivat aivan hölmöt. Kaupunki ei halunnut korjata Helsingin vanhimman ryhmäperhepäiväkodin puitteita, jotta toiminta voisi jatkua. Päiväkoti on toiminut kolmekymmentä vuotta samassa paikassa. Säästöä lakkautuksesta olisi tullut noin 15 000 euroa vuodessa.
Uutinen Helsingin Uutisissa 20.11.2020.
Teimme yhdessä valtavasti töitä: puhelinsoittoja, kirjeitä, mielipidekirjoituksia, taustaselvityksiä ja niin edelleen. Usein oli voimaton olo, kun uusia syitä lakkautukselle keksittiin lisää. Työtä tehtiin lähes puoli vuotta, mutta lopulta onnistuimme. Päiväkoti säilyi.
Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 24.11.2020.
Kuvaavaa on, ettei yksikään viranhaltija tai päättäjä ole vielä tähän päivään mennessä osannut selventää minulle, miksi kaupunki esitti ja esittää leikkauksia päiväkoteihin ja varhaiskasvatukseen samalla kun kaupunki tekee vuosittain satoja miljoonia euroja voittoa.
Silti, kaupunki olisi lakkauttanut meidän päiväkodin noin vain, jos me vanhemmat emme olisi nousseet vastarintaan ja sanoneet, ettei tämä käy.
Muutimme keväällä Kruunuvuorenrantaan ja haimme toista päiväkotipaikkaa lähempää. Meidän perheemme ei pääse palaamaan rakkaaseen päiväkotiin remontin valmistuessa. Mutta se ei haittaa, sillä kyseiseen päiväkotiin tulee uusia lapsia. Toiminta jatkuu. Ryhmäperhepäiväkoti Peukaloinen on ihana paikka, keidas keskellä Helsinkiä ja ilo vastaisuudessa vielä monelle lapselle.
Kyse on lopulta periaatteesta ja arvoista. Taistelisin uudelleen minkä tahansa päiväkodin puolesta.
Miksi tällä kaikella on merkitystä?
Koska parhaillaan on asukkaiden kannalta tärkeimmät vaalit eli kuntavaalit. Helsinkiin valitaan tulevaisuuden päättäjät. Päättäjät, jotka päättävät kuinka paljon kaupungissa leikataan ja remontoidaan. Millaisia päiväkotipaikkoja on ja missä. Millaisilla palkoilla päiväkodeissa ollaan töissä.
Näissä vaaleissa kannattaa valita sellainen ehdokas, joka puheiden lisäksi myös tekee asioita. Ehdokas, joka uskaltaa toimia tarpeen sitä vaatiessa. Sellainen ehdokas minä olen.
Uutta Itä-Helsinkiä -infotilaisuudessa kerrottiin, että Kruunuvuorenrannan palvelukorttelin kaavasta on tehty valitus hallinto-oikeuteen. Valitus koskee koko palvelukorttelin kaavaa.
Kuultuani asiasta päätin selvittää asiaa lisää, koska asia koskettaa minua ja muita Kruunuvuorenrannan asukkaita erittäin paljon. Eri oikeusprosessit voivat pahimmillaan venyttää suunniteltujen palveluiden rakentamis- ja valmistumisajankohtaa jopa kahdella vuodella. Siksi asia on alueen asukkaiden näkökulmasta kriittinen.
Sain perjantaina kyseisen valituksen hallinto-oikeuden kirjaamosta ja perehdyin siihen. Käyn tässä kirjoituksessa läpi alueen kaavan ja kaupungin perusteet kaavalle ja tehdyn valituksen sisältöjä.
Toivon, että kaavasta valittaneet tahot eli Stansvikin kyläyhdistys ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys kertoisivat avoimesti julkisuudessa kaavan mahdollisista ongelmista ja etsisivät ratkaisuja kaupungin kanssa, jotta alueen asukkaiden kipeästi kaipaamat palvelut voidaan rakentaa ajallaan.
Valitusoikeus päätöksistä on aina, mutta alueen asukkaiden kannalta oleellisten peruspalveluiden kuten peruskoulun tai liikuntapalveluiden viivästyttämistä en hyväksy. Lähtökohtaisesti ratkaisut tulee löytää dialogissa eri osapuolien välillä ilman vuosien oikeusprosesseja. Valituskierteessä ja viivästymisissä kärsijöinä ovat alueen asukkaat.
Kruunuvuorenrannan keskuskortteleiden asemakaava
Kruunuvuorenrannan palvelukortteliin sijoittuu 700 oppilaan yhtenäinen peruskoulu, 250 oppilaan ruotsinkielinen ala-aste, 200-paikkainen päiväkoti, liikuntahalli ja nuorisotila sekä puistoon sijoittuvan leikkipuiston sisätilat. Lisäksi kortteliin tulee asuntoja ja toimistotilaa. Kokonaisuus on tarkoitus rakentaa vuosina 2023-2025 ja suunnittelu on parhaillaan käynnissä. Arkkitehtikilpailun voittaja ratkesi huhtikuussa. Suunnitelmat näyttävät hyvältä!
Kyse on mittavasta palvelukokonaisuudesta, joka on alueelle todella kipeästi kaivattu. Kruunuvuorenrantaan muuttaa jatkuvasti uusia asukkaita (n. 150 as./kk) ja julkiset sekä yksityiset palvelut laahaavat pahasti perässä. Hopealaakson päiväkoti valmistuu elokuussa, mutta kasvava alue tarvitsee lisää varhaiskasvatus- ja koulutuspaikkoja lähitulevaisuudessa. Lisäksi yksityiset palvelut kuten kahvilat, kaupat, parturikampaamot ym. puuttuvat alueelta kokonaan.
Palvelukorttelin alue näyttää kartalla tältä.
Palvelukorttelin alue kaavassaSuunnittelukilpailun voittajan ehdotus. Havainnekuva.Havainnekuva palvelukorttelin puistoalueesta
Valitus
Tehty valitus koskee kaavaprosessia ja alueen luontoarvoja.
Kaavaprosessissa kritiikki kohdistuu asemakaavan vireilletuloon ja tiettyihin teknisiin yksityiskohtiin. Valituksen mukaan asemakaavaehdotuksen vireilletulosta ei ole koskaan kuulutettu eikä informoitu osallisisille. Valituksen mukaan edellä mainituista syistä valituksenalainen asemakaavaehdotus on kumottava.
Tekniset yksityiskohdat koskevat alueen asemakaavaehdotuksen ja osayleiskaavan välisiä eroja. Valituksen mukaan rantametsä menettäisi kolmanneksen syvyydestään johtuen Stansvikin rantakadun rakentamisesta nykyisellä mallilla.
Luontoarvoihin kohdistuva kritiikki liittyy alueen lajistoon, uhanalaisiin luontotyyppeihin ja lepakkoihin. Valituksen mukaan alueen maakunnallinen arvo perustuu vaihteleviin luontotyyppeihin sekä uhanalaisiin lajeihin. Tämä pitää sisällään mm. kääväkäs-, jäkälä- ja sammallajit, kovakuoriais- ja kaksisiipislajit sekä lepakot ja linnut. Valituksen mukaan kaavan vaikutuksia alueen luontoon ei ole selvitetty tarpeeksi tai ne ovat puutteellisia. Erityistä huomiota kohdistuu lepakoiden levähdys- ja lisääntymispaikkoihin.
Kaiken kaikkiaan valituksen tarkoituksena on kumota asemakaava ja näin ollen koko palvelukorttelin rakentaminen.
Kaupungin mukaan palvelukorttelin kaava muuttaa luonnonympäristöä siten, että nykyistä metsäaluetta muuttuu kortteli- ja katualueeksi 1,5 hehtaarin verran. Koko metsäkohde on 98,73 hehtaarin suuruinen, joten rakennettava osa voidaan kaupungin mukaan katsoa vähäiseksi muutokseksi.
Kaupungin mukaan kyseinen metsäkaistale on kahdelta sivulta entisen öljysatama-alueen ympäröimää ja kytkeytyy huonosti laajempiin metsäalueisiin. Ekologisesta näkökulmasta rakentaminen on perusteltua, koska uudet asuinkorttelit sijoittuvat uuden raideyhteyden välittömään läheisyyteen.
Kaupunki on tutkinut kaavoitetun alueen lepakko-, lintu-, sammal- ja kääpäilmentyvät ja tehnyt alueen kaavan niin, että niiden elinympäristö tai elinolosuhteet eivät vaarannu palvelukorttelin kaavan takia. Alueelta ei loppukesällä 2011 tehdyssä inventoinnissa löydetty harvinaisia tai muita huomionarvoisia kasvilajeja tai niille sopiva ympäristöä.
Oma mielipide
On todella ikävää, kun luontoarvot ja kasvavan alueen palvelut asetetaan vastakkain. Olen samalla hyvin luottavainen, että kaupunki huolehtii uusien asuinalueiden suunnittelussa ja rakentamisessa palveluiden lisäksi myös kaupungin luontoarvoista.
Helsinki kasvaa kovaa vauhtia ja uusia alueita kaavoitetaan ja rakennetaan samaan tahtiin. Tämä ei varmasti ole viimeinen lähiluonnon ja rakentamisen välinen konflikti alueella. Siksi dialogi kaupungin, alueen asukkaiden ja yhdistysten kanssa on ensisijaisen tärkeää.
On totta, että palvelukortteleiden kaavan rakentaminen suunnitelmien mukaan vaatii puiden kaatamista. Samalla se luo kuitenkin edellytyksiä kauniille ja lähiluontoa arvostavalle kaupunginosalle hyvien liikenneyhteyksien varrella. Toivon, että kaupunki ja valituksen tekijät löytävät toisensa mahdollisimman pian ja sopu syntyy. Valituksen tekijöiltä odotan myös konkreettisia ehdotuksia vaihtoehdoista, eikä täystyrmäystä suunnitelmille.
Miltä siellä kaavoitetulla alueella oikein näyttää tällä hetkellä? Asia on helppo selvittää, koska asumme aivan tuon alueen vieressä. Tältä.
Kuntavaaleissa itselleen sopivan ehdokkaan löytäminen saattaa olla hankalaa. Kuntavaaleissa on paljon eri ehdokkaita ja siten myös erilaisia mielipiteitä. Äänestäjän tueksi on luotu erilaisia vaalikoneita, joissa ehdokkaat vastaavat samoihin kysymyksiin ja perustelevat vastauksiaan.
Minun vaalikonevastauksiani kuntavaaleissa 2021 löytyy täältä:
Tällä viikolla alkoi lauttayhteys Kruunuvuorenrannasta Kauppatorille. Lautta lähtee aamulla klo 9.00 ja palaa iltapäivällä klo 17.15. Lauttayhteys on odotettu ja iloinen uutinen, jota olen saanut olla mukana järjestämässä ja suunnittelemassa lauttayrittäjien kanssa. Kiitos kaikille Kruunuvuorenrannan asukkaille hyvistä ideoista ja ehdotuksista sekä tsemppauksista liittyen lauttayhteyteen!
Ensi viikolla ollaan kokeilemassa klo 9.00 lähdön lisäksi aiempaa aamulähtöä (klo 7.30), joka palvelisi entistä paremmin työmatkaliikennettä.
Kesäkuun puolivälissä osana biennaalia alkaa myös toinen tiheämpi lauttayhteys Hakaniemeen. Samalla Kruunuvuorenrannan asukkaille mahdollistuu lauttayhteys Vasikkasaareen, Vallisaareen ja Lonnaan. Päiväretkiä odotellessa!
Kruunuvuorenrantaan muuttaa jatkuvasti uusia asukkaita. Alueen palvelut ja liikenneyhteydet laahaavat pahasti perässä. Lauttamatka on nopeampi ja mukavampi tapa matkustaa etenkin helteellä. Kyse on Helsingin ainoasta liikenneyhteydestä, jossa vesireitti on aidosti nopeampi kuin maareitti.
Lisäksi on vain ajan kysymys, milloin bussiyhteys Herttoniemeen alkaa ylikuormittua. Jo nyt 88-bussiin on ollut jo useana aamuna enemmän halukkaita lastenvaunuilla kuin mitä bussiin mahtuu. Laajasalontien remontti aiheuttaa viivästyksiä ja hidastaa matkantekoa.
Helsingin kaupunki on tiedostanut lauttayhteyden tarpeen ja ympärivuorokautinen HSL:n lauttaliikenne vesibussilla alkaa suunnitelmien mukaan aikaisintaan vuonna 2023. Jo ennen vuotta 2023 on mahdollista rakentaa järkeviä lauttayhteyksiä yksityisten palveluntarjoajien kanssa.
Näin korona-aikana kyse on win-win –tilanteesta: turistipulan takia lautat ovat vailla käyttöä ja Kruunuvuorenranta saa tarpeellisen ja fiksun lauttayhteyden. Olen ehdottanut, että syksyllä 2021 kaupunki tekisi kilpailutukset kevään ja kesän 2022 lauttaliikenteestä.
Lauttayhteys ei kilpaile tulevien Kruunusiltojen kanssa, vaan täydentää julkista liikennettä. Molempia tarvitaan, sillä pelkästään Kruunuvuorenrantaan muuttaa vielä yli 10 000 asukasta.
Kaksi viikkoa sitten kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnan kokouksessa pyysimme lisäselvityksiä Myllypuroon suunnitellun jääurheilukeskuksen vaihtoehtoisista sijainnista ja hankkeen taustoista. Nyt selvitykset on saatu ja lautakunta päättänyt äänestyksen jälkeen, että jääurheilukeskus rakennetaan Myllypuroon. Onnea Myllypuro, Itä-Helsinki ja koko kaupunki!
Syy, miksi kannatan ehdotettua sijaintia Myllypurossa on yksinkertainen: vaihtoehtoista paikkaa jääurheilukeskukselle ei yksinkertaisesti ole. Kaupunkiympäristön toimiala toteaa kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnalle kirjallisesti:
”Jääurheilukeskukselle ei löydy Myllypuron liikuntapuistoa korvaavaa paikkaa Helsingin alueelta. Hankkeen koko ja muut vaatimukset huomioon ottaen esimerkiksi Vuosaaren liikuntapuistossa oleva, asemakaavassa hallille osoitettu paikka ei mahdollista jääurheilukeskusta ilman asemakaavan muuttamista. Sama koskee myös muissa liikuntapuistoissa (esim. Kivikko, Malmi, Oulunkylä, Tali ja Malminkartano) olevia tontteja, niille osoitettuja hallivarauksia tai avoimia kenttäalueita. Tontit ovat liian pieniä, osa niistä on jo varattu muille hankkeille tai kentät eivät mahdollista kattamista ilman asemakaavan muuttamista.
Myllypurossa on lainvoimainen kaava kansainväliset mitat täyttävälle jääurheilukeskukselle. Se valikoitui aikanaan 2006 anottuja talviolympialaisia varten Helsingissä sijainniltaan parhaana ja ainoana paikkana hallille, jossa pikaluistelun lisäksi oli tarkoitus olla myös muita talviolympialaisten suorituspaikkoja katsomoineen. Vaikka olympialaisia ei Suomeen saatu, paikka kaavoitettiin tulevaisuutta ajatellen kansainvälisten arvokisojen mitat täyttävälle jääurheilukeskukselle. Nyt esillä oleva hallihanke on suuruusluokaltaan ja toiminnoiltaan kokoluokkaa, jolle ei löydy muuta sijaintia.
Myllypuron sijainti tämän kokoluokan hankkeelle on ainoa näin keskeinen julkisten liikenneyhteyksien varrella. Se on noin 600 metrin kävelyetäisyydellä metroasemasta ja tulevan Raidejokerin pääteasemasta.”
Jos vaihtoehtoisia paikkoja olisi ollut, ne olisi käyty jo hankkeen suunnitteluvaiheessa läpi. Jääurheilukeskus on ollut yhdessä sovitussa yleiskaavassa jo vuodesta 2006. Nyt asian lisäselvittäminen ja aivan uuden kaavaprosessin aloittaminen veisi noin kahdesta neljään vuoteen aikaa. Se on todella pitkä aika varsinkin kun Helsingissä on huutava pula jääurheilupaikoista. Asiasta on uutisoitu vuosien varrella aiemmin esimerkiksi täällä, täällä ja täällä.
Lautakunta on saanut tietoa laajasti hankkeen taustoista valmistelijoilta eli Suomen Olympiakomitealta, Suomen Luisteluliitolta ja Suomen Taitoluisteluliitolta:
”Olympiakomitea pitää tällä hetkellä Myllypuron jääurheilukeskusta valtakunnallisesti kaikista merkittävimpänä liikuntapaikkarakentamisen hankkeena. Keskus palvelee helsinkiläisten urheiluseurojen toiminnan ja huippu-urheilun kannalta keskeisiä jäälajeja, kuten pikaluistelua, short tracki’ia (kaukalopikaluistelu), taitoluistelua, jääkiekkoa ja esteetöntä kelkkakiekkoa. Tämän lisäksi keskus tarjoaa luistelun harrastamisen olosuhteet myös kuntoilijoille.
Tarve jääurheilukeskukselle on valtava: pikaluistelun osalta hanke luo Suomeen toistaiseksi täysin puuttuvan halliolosuhteen. Suomessa ei ole tällä hetkellä yhtään paikkaa, jossa pikaluistelun harjoittelu olisi mahdollista sisällä. Lisäksi kaukalot tuovat merkittävästi lisää jääkapasiteettia helsinkiläisille taitoluistelijoille ja juniorijääkiekkoilijoille.
Keskus tarjoaa pika- ja taitoluistelulle kaikki laji- ja oheisharjoittelutilat sekä mahdollistaa kansainväliset kilpailut. Hanke kytkeytyy toiminnallisesti Pääkaupunkiseudun urheiluakatemiaan ja Helsingin Olympiavalmennuskeskukseen palvellen urheilijoita ja hyödyntäen Urhean palveluita maajoukkuetoiminnassa.
Jääurheilukeskukseen sisältyy mm. 400 metrin pikaluistelurata, kaksi jääkaukaloa, noin 2 000 hengen katsomo, juoksurata, kuntoilu- ja liikuntasalitiloja sekä valmennustiloja. Jäälajien lisäksi monitoimihalli tuottaa harjoittelu- ja valmennusolosuhteita yleisurheiluun ja kaukalolajeihin.
Keskuksesta on tarkoitus rakentaa maailman ekologisin jääurheilukeskus. Alusta asti meillä ohjaavana ajatuksena on ollut tehdä ympäristöystävällinen, energiatehokas, kestävä ja esteetön urheilukeskus.
Olen iloinen, että Myllypuron jääurheilukeskuksesta tehtiin tänään lautakunnassa myönteinen päätös ja hanke etenee seuraavaksi kaupunginhallituksen käsittelyyn. Mitä nopeammin prosessi saadaan vietyä eteenpäin, sitä nopeammin rakennustyöt voidaan aloittaa ja jääurheilukeskus upeine palveluineen kaikkien kaupunkilaisten käyttöön.
Olen saanut runsaasti yhteydenottoja liittyen suunniteltuun Myllypuron jääurheilukeskukseen. Pidän ongelmallisena, että erityisesti vihreät ovat kääntyneet jo julkisuudessa (HU 4.3., blogi 2.3.) vastustamaan Myllypuron jääurheilukeskukselle esitettyä paikkaa ilman esitystä vaihtoehdosta.
Olen siinä käsityksessä, että kaupunkiympäristöstä vastaava apulaispormestari Anni Sinnemäki (vihr.) on ollut jääurheilukeskuksen valmistelu- ja suunnittelutyössä mukana jo useita vuosia. Pidän outona, että nyt esitetään tarkentamatta, että jääurheilukeskus pitäisi rakentaa ”jonnekin muualle”. Toivon todella, että tällaisille puheille löytyy katetta.
”Jonnekin muualle” ei nimittäin ole oikea vaihtoehto, vaan esittäjän täytyy kertoa minne, muuten hanketta ei toteuteta tai se joudutaan aloittamaan aivan alusta. Se tarkoittaa ainakin viiden vuoden taukoa hankkeessa.
Mikä on tämä vaihtoehtoinen paikka? Onko käytössänne jotain sellaista tietoa mitä asiasta päättävällä kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnalla ei ole?
Asia oli päätöskäsittelyssä ensimmäistä kertaa viime viikolla ja kaiken tiedon pitäisi olla lautakunnan jäsenillä hyvissä ajoin ennen kokousta. Seuraavaan lautakunnan kokoukseen (ti 16.3.) mennessä täytyy löytyä mustaa valkoisella näistä vaihtoehtoisista paikoista ja niiden pohjalta päätetään etenemisestä. Kaikki poliittiset ryhmät ovat samaa mieltä siitä, että jääurheilukeskus tarvitaan.
Asialla ei kannata leikkiä julkisuudessa, sillä kyse on aivan valtavasta liikuntainvestoinnista, jolla on lajiliittojen, Olympiakomitean sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön tuki. Urheilukeskuksen suunnittelutyöhön on käytetty jo nyt useampi sata tuhatta euroa sekä tuhansia työtunteja.
Tulevasta jääurheilukeskuksesta löytyy tiloja huippu- urheilijoille, harrastajille sekä vapaa-ajan liikkujille. Keskus loisi Suomeen ensimmäistä kertaa mahdollisuuden harrastaa pikaluistelua sisätiloissa ja tarjoaisi samalla riittävät olosuhteet lajin kansainvälisten arvokilpailujen järjestämiseksi.
Tänään kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnan kokouksessa jätettiin yhteistuumin pöydälle Myllypuron jääurheilukeskuksen suunnitteluvarauspaikka. Asia oli ensimmäistä kertaa poliittisessa käsittelyssä ja rakentamisprojekti kokonaisuudessaan vasta alkutekijöissään. Jatkamme asiasta siis kahden viikon kuluttua.
Totesin kokouksessa, että jääurheilukeskus tarvitaan ehdottomasti, mutta haluan myös selvittää perin pohjin alueelta vaihtoehtoiset paikat jääurheilukeskukselle. Viime päivinä Myllypuron alueen asukkaat ovat esittäneet huolta alueen luontoarvoista. Suunnitellulle alueelle on nykyisessä yleiskaavassa sovittu tuo urheilukeskus, mutta ettei asiassa jäisi jossittelua ja tulkinnanvaraa, pyysin katsauksen nyt suunniteltuun alueeseen ja eri vaihtoehtoihin. Näin voimme rauhassa ja alueen kanssa yhteistyössä katsoa jääurheilukeskuksen kokonaisuutta.
Samalla haluan viestittää keskuksen rakentajille ja yhteistyökumppaneille, että jääurheilukeskus on todella tarpeen nopeasti kasvavassa Helsingissä. Itse hanke on merkittävä ja siinä on mukana mm. Luisteluliitto ja Taitoluisteluliitto ja sillä on Olympiakomitean sekä opetus- ja kulttuuriministeriön tuki.
Valmistuessaan jääurheilukeskus olisi esteetön liikuntapaikka, josta löytyisi tiloja huippu- urheilijoille, harrastajille sekä vapaa-ajan liikkujille. Keskus loisi Suomeen ensimmäistä kertaa mahdollisuuden harrastaa pikaluistelua sisätiloissa ja tarjoaisi samalla riittävät olosuhteet lajin kansainvälisten arvokilpailujen järjestämiseksi. Jääkentät toisivat puolestaan lisää jääkapasiteettia taitoluistelijoille ja juniorijääkiekkoilijoille. Suomen Olympiakomitean valtakunnallisesti merkittävien liikuntapaikkojen listalla jääurheilukeskus on kirjattu vuosien 2021–2024 liikuntapaikkarakentamisen kärkihankkeeksi.
