Miksi säästämme lasten oppimisesta?

Miksi säästämme lasten oppimisesta?

Tuleva valtuustokausi on viimeinen hetki laittaa peruskoulumme kuntoon.

Olen puhunut ja nostanut kuntavaalikampanjani yhdeksi tärkeimmistä teemoista lasten oppimisen ja nuorten koulutuksen. Olen sanonut sen ennen ja sanon sen taas: tuleva valtuustokausi on viimeinen hetki laittaa peruskoulumme kuntoon. Lasten oppiminen ja nuorten koulutus eivät voi olla enää säästökohde. Ne ovat Helsingin ydintehtäviä ja korkealla tärkeysjärjestyksessä – tai ainakin niiden pitäisi olla.

Helsingin Sanomien tuore mielipidekirjoitus luokanopettajalta iski suoraan sydämeen. Kirjoitus oli osoitettu tulevalle ekaluokkalaiselle – mutta oikeasti se oli viesti päättäjille. Heille, jotka päättävät siitä, onko ensi syksyn koulun aloitus lapselle innostava seikkailu vai taistelu perusvälineiden ja riittävän tuen puolesta.

Opettaja kuvaa, kuinka aapinen on jo valmiiksi teipattu kokoon. Englannin työkirjaan ei ollut varaa. Ympäristöopin ja katsomusaineiden materiaaleja ei ole ollut vuosiin. Monisteet liimataan ruutuvihkoihin liimapuikolla, joka irtoaa ennen joulua. Opetustunteja, joissa luokat jaetaan pienempiin ryhmiin, on leikattu. Ja silti toivotaan, että kuusivuotias oppii – itsenäisesti, hiljaisuudessa, kunhan viittaa sinnikkäästi.

Tilasin sinulle juuri äsken aivan uusia oppikirjoja. Aapisen työkirjan ja matematiikan kirjan onnistuin sinulle saamaan, mutta englannin työkirjaan eivät rahat riittäneet – ei, vaikka tunteja on viikossa kaksi. Ympäristöoppiin tai katsomusaineisiin en edes yrittänyt tilata valmista materiaalia, sillä niihin eivät rahat ole riittäneet enää vuosiin.

Tämä ei ole opettajan vika. Eikä vanhempien. Eikä lapsen. Tämä on suoraa seurausta siitä, millaisia valintoja Helsingin kaupunginvaltuustossa on tehty.

En hyväksy sitä, että Helsingissä – kaupungissa, joka voi taloudellisesti hyvin – lasten oppimiseen panostaminen nähdään yhä menoeränä, ei sijoituksena. Se ei ole vastuullista taloudenpitoa vaan lyhytnäköistä säästöä, joka maksaa tulevaisuudessa moninkertaisesti. Meidän on aivan turha voivotella pisa-tuloksien laskua jos tämä on tilanne lähikouluissamme.

Jokainen lapsi ansaitsee lähikoulun, jossa on kunnolliset oppikirjat ja oppimateriaalit, riittävästi tukea oppimiseen ja edellytykset kasvaa ja kehittyä. Jokaisella opettajalla pitää olla aikaa opettaa – ei vain selvitä arjesta ja paikata järjestelmän reikiä omalla jaksamisellaan.

Siksi nostin lasten ja nuorten oppimisen kuntavaalikampanjani ytimeen. Meidän on tehtävä lähikoulusta paikka, johon voi mennä luottavaisin mielin – sekä oppilas että opettaja.

Tulevalla valtuustokaudella ei ole enää varaa odottaa parempia aikoja. Nyt on tekojen aika.

Comments are closed.