1. Laatia Helsingille koronanjälkeinen hyvinvointiohjelma

Hyvinvointiohjelman idea on tukea niitä kaupunkilaisia, joihin koronaviruspandemia ja rajoitustoimet ovat vaikuttaneet kaikista eniten. Koronapandemia ja rajoitustoimet ovat täysin poikkeuksellinen tilanne ja olemme sotien jälkeen suurimmassa yhteiskunnallisessa kriisissä. Kaupungin on osaltaan varmistettava, että helsinkiläisillä on tulevaisuudessakin toimintakykyä ja hyvä olla.

Hyvinvointiohjelma voisi pitää sisällään esimerkiksi oppilaiden oppimisvajeen kuromista ja nuorille helpommin saavutettavia mielenterveyspalveluita. Lapsiperheitä voitaisiin tukea esimerkiksi kunnallista kotipalvelua lisäämällä sekä lisäjoustoilla työn ja vapaa-ajan yhdistämiseen. Työssäkäyvien työhyvinvointia voidaan tukea palveluseteleillä, kulttuurieduilla ja liikunnan tuella. Ikäihmisten hoiva- ja hyvinvointipalveluita tulee vahvistaa, sillä moni on jäänyt korona-aikana aivan liian yksin.

2. Investoida nopeasti kasvavan kaupungin liikenteen suurhankkeisiin

Helsinki kasvaa kovaa vauhtia ja kaupunkilaiset ansaitsevat toimivat palvelut ja liikenneyhteydet kaikkialle. Kruunusillat tulee rakentaa, poikittaisyhteyksiä vahvistaa ja julkisen liikenteen houkuttelevuutta kasvattaa esimerkiksi hintoja laskemalla.

Kruunusiltojen rakentamisesta on käyty viime päivinä paljon julkista keskustelua. Rakentamisen kustannuslaskelmat ovat tarkentuneet ja moni säikähtänyt noussutta hintalappua. Itse siltojen kustannukset ovat tarkentuneet 380 miljoonasta 500 miljoonaan euroon. Mistä ne loput monta sataa miljoonaa ovat sitten tulleet?

Hankekustannusten kokonaisnousu johtuu muista investoinneista, joita on niputettu Kruunusiltojen yhteyteen. Kyse on pääosin Hakaniemen viihtyisyyden parantamisesta, Hakaniemen sillan ja sen alueen uusimisesta ja uusista liikenneyhteyksistä. Nämä eivät suoraan liity siltoihin, mutta ovat silti järkeviä asioita toteuttaa.

3. Sopia konkreettisesti lähiluonnon suojelemisesta

Viimeisten vuosien aikana yhä useampi kaupunkilainen on esittänyt huolensa Helsingin lähiluonnon ja ympäristön tilasta. Lähes jokaista isompaa kaavoitus- ja rakennushanketta vastustetaan. Valituksien takia moni tärkeä rakennusprojekti saattaa viivästyä jopa kaksi vuotta. Valituskierteen kärsijöinä ovat lähes aina alueiden asukkaat.

Rakennammeko liikaa ja liian nopeasti? Onko tulevaisuuden Helsingissä jokaisella mahdollisuus päästä lähiluontoon? Miten rakennamme kestävästi?

Olen itse luottavainen, että Helsinki osaa kaavoittaa ja rakentaa luontoa kunnioittaen, mutta kaupunki tarvitsee selkeästi uusia instrumentteja dialogiin rakennettavien alueiden ja kaupungin välille. Se voi tarkoittaa entistä laajempia, tiiviimpiä tai tarkempia asukasiltoja tai muita keskustelutilaisuuksia alueiden asukkaiden kanssa, vahvempaa osallistamista suunnitteluvaiheessa ja aitoa kompromissihalukkuutta kaikilta tahoilta.

4. Kaksinkertaistaa liikunta- ja ulkoilualueisiin kohdistettu investointi- ja ylläpitobudjetti

Helsinki käyttää vuosittain noin 5-6 miljoonaa euroa liikunta- ja ulkoilualueiden peruskorjaamiseen. Uusien liikuntapaikkojen ja ulkoilualueiden rakentamiseen on varattu keskimäärin noin 1–2 miljoonaa euroa. Tämä on aivan liian vähän.

Viimeisen kolmen vuoden aikana lähes koko investointimääräraha on mennyt olemassa olevien liikuntapaikkojen peruskorjaukseen. Jotta uusia liikuntapaikkoja voidaan rakentaa kasvavaan tarpeeseen ja vanhoja liikuntapaikkoja ylläpitää käyttökunnossa, tulee liikunnan investointi- ja peruskorjausbudjetin olla kaksinkertainen nykytasoon verrattuna.

Monet asuinalueet ovat odottaneet vuosikausia lähihiekkakenttien muuttamista tekonurmeksi. Ulkokentät ja niiden oheistilat kuten pukukopit kaipaavat kipeästi perusparannuksia. Seurat ja kaupunkilaiset eivät saa vuoroja lähikentiltä, koska vuoroja ei riitä kaikille. Liian moni joutuu kulkemaan pitkän matkan päähän harrastuksensa takia, vaikka kenttä olisi kodin lähellä. Liikunnan ja ulkoilun tuoma hyvinvointi heijastuu kaikille elämän osa-alueille. Kaksinkertaistetaan liikunta-, puisto- ja ulkoilualueiden investointi- ja korjausbudjetti.

5. Lopettaa järjettömät leikkaukset koulutukseen ja päiväkoteihin

Seuraavan valtuustokauden aikana on löydettävä ratkaisu Helsingin varhaiskasvatuksen ongelmiin. Päiväkodeissa on liian vähän osaavaa henkilökuntaa ja liian suuria lapsiryhmiä.

Jokainen vanhempi tietää, miltä tuntuu, kun aikuiset lasten ympärillä vaihtuvat jatkuvasti. Lähellämme oleva päiväkoti on luonto- ja ympäristöpainotteinen, mutta henkilökuntavajeen takia retkiä tai ympäristöpainotusta ei ole voitu todellisuudessa toteuttaa mitenkään.

Helsingillä menee taloudellisesti erittäin hyvin. Silti kaupunki on toistuvasti lakkauttamassa päiväkoteja ja leikkaamassa varhaiskasvatuksesta. Kaupungin on mahdollista houkutella alalle osaajia esimerkiksi paremmalla palkalla ja työilmapiirillä. Lopetetaan järjettömät leikkaukset varhaiskasvatukseen ja korotetaan alalla työskentelevien ammattilaisten palkkoja.