Helsingin lähivuosien suuntaa määrittävät tällä hetkellä muutamat poikkeuksellisen suuret poliittiset kysymykset. Vuonna 2026 kaupungin päätöksenteossa nousee erityisesti esiin kolme teemaa, joilla on suora vaikutus Helsingin talouteen, palveluihin ja pitkän aikavälin kehitykseen.

Nämä asiat ovat

1. sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus,
2. työllisyystilanne sekä
3. kohtuuhintaisen asumisen turvaaminen.

Avaan tässä blogissa näitä kolmea teemaa hieman tarkemmin.

1. Sote-rahoitus ja valtion 102 miljoonan euron leikkaus

Vuoden 2026 merkittävin yksittäinen Helsinkiin vaikuttava poliittinen kysymys liittyy sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitukseen. Orpon hallitus on esittänyt hyvinvointialueiden rahoitukseen lisäsäästöjä, joista Helsingin osuus on noin 102 miljoonaa euroa. Ehdotus pitää torpata, koska se on järjetön.

Mittaluokka on poikkeuksellisen suuri. Summa vastaa karkeasti esimerkiksi noin tuhannen lääkärin vuosittaista työpanosta tai noin 1 500 ympärivuorokautisen palveluasumisen paikan kustannuksia. Tämän kokoluokan leikkaus ei voi toteutua ilman vaikutuksia lähipalveluverkkoon, hoitoon pääsyyn ja henkilöstöön.

Helsingin näkökulmasta tilanne on erityisen ongelmallinen, koska kaupunki kasvaa nopeasti ja palvelutarve lisääntyy samanaikaisesti. Väestön kasvu, ikääntyminen ja hoitojonojen purkaminen edellyttäisivät pikemminkin vakaata rahoitusta kuin uusia säästöjä.

Poliittinen kysymys kuuluu käytännössä näin: mistä  hoito- ja hoivapalveluista säästetään? Keskustelu koskee väistämättä myös lähipalveluita. Jos rahoitus pienenee näin merkittävästi, joudutaan pohtimaan, mitä tapahtuu lähiterveysasemille ja kuinka pitkiksi hoitojonot hyväksytään.

Laajemmin kysymys koskee suomalaisen terveydenhuollon toimintamalleja. Rapauttamalla julkista terveydenhuoltoa olemme tilanteessa, Jos julkinen terveydenhuolto heikkenee, syntyy helposti tilanne, jossa perheet turvautuvat yhä enemmän yksityiseen hoitoon ja vakuutuksiin. Tämä olisi suuri muutos suomalaisessa hyvinvointimallissa.

2. Työttömyyden kasvu ja talouden suhdanne

Toinen keskeinen poliittinen kysymys Helsingissä on työllisyystilanne. Työttömyys on noussut selvästi viime vuosina, ja erityisesti nuorisotyöttömyys sekä pitkäaikaistyöttömyys ovat kasvaneet.

Työttömyyden kasvu näkyy suoraan kaupungin taloudessa ja ihmisten hyvinvoinnissa. Työttömyys merkitsee paitsi ihmisten arjen epävarmuutta myös merkittäviä menetyksiä kaupungin verotuloissa. Kyse on kymmenien miljoonien eurojen vaikutuksista kaupungin talouteen.

Tilanne kytkeytyy vahvasti rakennusalan heikkoon suhdanteeseen. Rakentaminen on ollut viime vuosina selvässä laskussa, mikä on heijastunut suoraan työllisyyteen. Helsingin oma talouspolitiikka pyrkii vastaamaan tähän investointien kautta.

Vuodelle 2026 Helsingin investointitaso on noin 1,4 miljardi euroa. Kyse on merkittävästä panostuksesta infrastruktuuriin, rakentamiseen ja korjaushankkeisiin. Investoinneilla on myös suora työllistävä vaikutus erityisesti rakennusalalla, joka on ollut yksi työttömyyden kasvun keskeisistä taustatekijöistä.

Samalla tarvitaan myös rakenteellisia ratkaisuja. Osaamisen kehittäminen, koulutuspaikkojen lisääminen työvoimapula-aloille sekä maahanmuuttajien työllistymisen nopeuttaminen ovat keskeisiä keinoja, joilla työllisyystilannetta voidaan parantaa.

Työllisyyspolitiikan onnistuminen on Helsingille suuri kysymys: se vaikuttaa yhtä aikaa kaupungin talouteen, hyvinvointiin ja kasvuun.

3. Asuntopolitiikka ja kohtuuhintaisen asumisen tulevaisuus

Kolmas keskeinen poliittinen kysymys Helsingissä liittyy asumiseen ja kaupungin kasvuun. Helsinki kasvaa tällä hetkellä yli 10 000 asukkaalla vuodessa, mikä asettaa merkittäviä paineita asuntotuotannolle.

Helsingin asuntopolitiikka on pitkään ollut kansainvälisesti onnistunut. Kaupunki on rakentanut paljon asuntoja ja huolehtinut siitä, että eri puolille Helsinkiä syntyy monipuolista asuntokantaa. Tämä on hillinnyt asumisen hinnan nousua ja ehkäissyt voimakasta segregaatiota.

Viime vuosina tilanne on kuitenkin muuttunut. Rakentaminen on hidastunut voimakkaasti, eikä Helsingin asumisen ja maankäytön ohjelman tavoite noin 8 000 uudesta asunnosta vuodessa näytä toteutuvan lähivuosina.

Samalla valtion asuntopolitiikan muutokset ovat heikentäneet kohtuuhintaisen asuntotuotannon edellytyksiä. Valtion tukeman ARA-tuotannon rahoitusta on vähennetty ja korkotukilainojen ehtoja kiristetty.

Seurauksena on riski, että erityisesti kohtuuhintaisten perheasuntojen tarjonta jää liian vähäiseksi. Tämä näkyy suoraan kaupunkilaisten arjessa. Helsinki on jo monille pieni- ja keskituloisille kallis paikka asua.

Asuntopolitiikan keskeinen poliittinen kysymys onkin, miten kaupunki pystyy vastaamaan väestön kasvuun ja samalla turvaamaan kohtuuhintaisen asumisen. Ilman riittävää asuntotuotantoa syntyy nopeasti niukkuutta, joka nostaa asumisen hintaa ja lisää alueellista eriytymistä.

Kaupungin tulevaisuuden kannalta ratkaiseva vuosi

Sote-rahoitus, työllisyystilanne ja asuntopolitiikka ovat kaikki kysymyksiä, jotka määrittävät Helsingin kehitystä pitkälle tulevaisuuteen. Ne vaikuttavat kaupungin talouteen, palveluihin ja siihen, millaisena Helsinki koetaan paikkana asua ja työskennellä.

Vuosi 2026 on monella tavalla ratkaiseva: se näyttää, millaisia poliittisia ratkaisuja tehdään tilanteessa, jossa kaupunki kasvaa nopeasti mutta toimintaympäristö on muuttunut.