Eilen päätetty Stansvikinkallion metsän säilyminen on merkittävä ratkaisu lähiluonnon, Laajasalon asukkaiden ja koko Helsingin kannalta. Päätös ei kuitenkaan syntynyt yhdellä kertaa, vaan vuosia kestäneessä prosessissa, jossa rakentamista, katuja, lähipalveluita, uimarannan toteuttamista ja luonnon säilyttämistä on käsitelty osittain erillisinä kysymyksinä.

Juuri päätöksenteon jaksottuminen on tehnyt kokonaisuudesta vaikeasti hahmotettavan sekä kaupungin asukkaille että päätöksentekijöille. Yksittäinen päätös on voinut koskea esimerkiksi katuja, tontteja, puistoa, palvelurakennusta tai uimarannan järjestelyjä, vaikka kaikki ratkaisut ovat käytännössä vaikuttaneet samaan Stansvikin ja Kruunuvuorenrannan alueeseen.

Siksi on hyödyllistä käydä läpi, miten tilanteeseen on päädytty.

Alkuperäinen kaava mahdollisti laajan rakentamisen

Stansvikinkallion asemakaava hyväksyttiin vuonna 2018 ja se tuli lainvoimaiseksi vuonna 2020 korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyn jälkeen. Kaava mahdollisti laajan asuinrakentamisen Stansvikin alueelle.

Lainvoimaisen kaavan jälkeen kaupunki ryhtyi edistämään tonttien, katujen ja muun infrastruktuurin toteuttamista. Samalla Stansvikin luontoarvoista, virkistyskäytöstä ja rakentamisen vaikutuksista syntyi voimakasta julkista keskustelua ja pitkäkestoinen kiista.

Vuoden 2021-2025 kaupunkistrategiassa päätettiin, että Stansvikinkallion asemakaavaa arvioidaan uudelleen metsäluonnon arvojen näkökulmasta. Uudelleenarviointi ei kuitenkaan koskenut koko alkuperäistä kaava-aluetta, vaan sen ulkopuolelle jäivät muun muassa jo rakennuttajille varatut alueet ja osa rakenteilla olevien katujen varsista.

Tästä syntyi tilanne, jossa osa rakentamisesta eteni vanhan lainvoimaisen kaavan perusteella (palvelut+ pari taloa) samalla, kun alueen toista osaa (Stansvikin sydänmetsä) ryhdyttiin kaavoittamaan uudelleen.

Ensimmäisessä vaiheessa oli turvattava lähipalvelujen rakentaminen

Kruunuvuorenrannan kannalta keskeinen kysymys on ollut alueen pitkään odotettujen lähipalveluiden toteutuminen.

Kruunuvuorenrannan asukkaat ovat eläneet vuosia keskeneräisessä kaupunginosassa. Alueen koulu, päiväkodit, nuorisotilat, liikuntahalli ja kaupalliset palvelut ovat edenneet hitaammin kuin alueelle muuttaneet ovat odottaneet. Kuten meidän perhe myös monet muut alueen perheet ovat suunnitelleet elämänsä sen varaan, että tärkeät lähipalvelut olisivat jo valmiita.

Siksi jo käynnistyneen lähipalveluiden edellyttämien katu- ja infrarakentamisen pysäyttäminen olisi ollut ongelmallista. Se olisi voinut viivästyttää entisestään koulun ja muiden alueen lähipalveluiden rakentamista. Norokiista pysäytti rakentamisen hetkellisesti, mutta onneksi tästä päästiin eteenpäin.

Keväällä 2025 käynnistyi viimein Monitoimitalo Kruunuvuoren Helmen rakentaminen. Palvelukortteliin tulee tuhannen lapsen peruskoulu, päiväkoti, nuorisotila ja jo valmis leikkipuisto. Alueelle toteutetaan lisäksi liikuntahalli. Näiden palveluiden eteneminen oli tärkeää varmistaa riippumatta siitä, millaiseen ratkaisuun Stansvikinkallion tai uimarannan jäljellä olevan rakentamisen osalta myöhemmin päädyttäisiin.

Uudessa kaavassa rakentamista vähennettiin voimakkaasti

Uudelleenarvioinnin tuloksena kaupunki valmisteli vuonna 2026 uuden kaavaehdotuksen Stansvikinkallion itäosaan.

Alkuperäinen kaava mahdollisti uudelleen arvioidulla alueella 27 asuintalon ja noin 900 asukkaan kodit. Uudessa ehdotuksessa rakentaminen olisi supistunut kuuteen asuintaloon ja noin 260 asukkaaseen. Samalla kortteli- ja katualueita olisi muutettu noin 3,7 hehtaaria viheralueiksi.

Uusi ehdotus oli siis huomattava muutos alkuperäiseen suunnitelmaan. Valtaosa tarkastellusta alueesta olisi säilynyt yhtenäisenä viher- ja virkistysalueena, eikä uusia katuja olisi rakennettu. Jäljelle jääneet kuusi taloa olisi sijoitettu jo rakenteilla olevien katujen varsille.

Ongelmana tässä ehdotuksessa on se, että ne olisivat silti tulleet Stansvikin sydänmetsään. Siinä missä lähipalvelut rakentuvat lähtökohtaisesti öljysäiliön aikaiselle hiekkakentällä, nyt ehdotetut talot olisivat tulleet täysin luonnon keskelle.

Tämän valtuustokauden strategiakirjauksissa olemme ottaneet huomioon sen tosiasian, että sekä lähiluonnon että luonnon monimuotoisuuden arvostus ovat nousseet kaupunkilaisen keskuudessa.

Kaupunkiympäristölautakunta päätti siksi, ettei tätäkään supistettua rakentamista viedä eteenpäin. Näin uudelleen arvioitu metsäalue säilyy rakentamattomana lähiluontokohteena kaikille kaupungin asukkaille.

Ratkaisu ei määritä koko Kruunuvuorenrannan tulevaisuutta

Ymmärrän nyt tehdyn päätökseen liittyvän taloudellisen huolen. Rakentamatta jääminen merkitsee kaupungille menetettyjä tonttituloja, ja jo rakennettuun infrastruktuuriin liittyviä kustannuksia on arvioitava avoimesti.

Päätöksestä ei kuitenkaan pidä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä Kruunusiltojen tai koko Kruunuvuorenrannan kannattavuudesta. Kruunuvuorenrannasta rakennetaan noin 13 000 asukkaan kaupunginosa, ja koko Laajasalon asukasmäärä kasvaa tulevina vuosina huomattavasti. Nyt rakentamatta jäävä osuus on vain muutamia prosentteja Laajasalon tulevasta asukasmäärästä.

Lisäksi suuri osa nyt pois jäävästä rakentamisesta olisi toteutunut vasta 2030-luvulla. Ratkaisu ei siten määritä alueen julkisten tai yksityisten palveluiden tai raitiotieyhteyden käyttöä lähivuosina.

Kruunuvuorenrannan rakentaminen jatkuu pitkälle seuraavalle vuosikymmenelle, ja alueelle valmistuu vielä kymmeniä asuinkortteleja ja tuhansia koteja. Helsinki tarvitsee asuntoja kasvaessaan, mutta mielestäni rakentamista voidaan ohjata myös muualle kuin poikkeuksellisen arvokkaaseen lähimetsään.

Stansvikin ulmarannan suunnitelmat muuttuivat palautteen ja noron vuoksi

Stansvikin uimarannan suunnittelu on edennyt tästä irrallisena omana prosessinaan. Alkuperäisen rantakadun rakentaminen keskeytettiin vuonna 2023, kun alueelta löydettiin vesilain suojelema kausikuiva uoma eli noro. Tämä tapahtui siis samaan aikaan kun koulun ja muiden palvelukorttelin rakentaminen keskeytyi.

Kaupunki järjesti elokuussa 2025 asukasillan, jossa esiteltiin uudet suunnitelmat Stansvikin uimarannasta, Huttuvadinpuistosta ja Stansvikin rantakadusta. Suunnitelmia oli muutettu merkittävästi sekä noron että asukkailta saadun palautteen perusteella.

Stansvikinrantaan rakennetaan mahdollisimman esteetön uimaranta. Kulkureitit ja aiempaa pienempi huoltorakennus sijoitetaan noron länsipuolelle. Noro säilytetään luonnontilaisena ja sen kohdalla oleva ruovikko jätetään rauhaan ja sen yli rakennetaan pitkospuumainen yhteys.

Myös rantametsikkö säilytetään lähes kokonaan. Kulkua ohjataan uusille reiteille metsän etelä- ja pohjoispuolelle. Tämä on tärkeää, sillä epäselvä polkuverkosto ja lisääntyvä virkistyskäyttö ovat jo kuluttaneet aluetta.

Huttuvadinpuistoon suunnitellaan paikkaa kahvilalle tai kioskille, lepotuoleja, pikniknurmea, istutuksia, pyöräpysäköintiä ja rantalentopallokenttää. Uimarannasta voi muodostua tärkeä kohtaamis- ja virkistyspaikka koko Laajasalolle.

Myös Stansvikin rantakadun ratkaisu muuttui olennaisesti. Aiemmin autoliikenteelle suunnitellun kadun sijaan Stansvikinrannan kohdalle toteutetaan jalankulun ja pyöräilyn väylä. Se voidaan rakentaa huomattavasti katua kapeampana, jolloin alueelle jää enemmän puustoa ja rantametsää.

Yhteyttä on tarkoitus jatkaa Stansvikin kartanolle asti. Ratkaisu parantaa alueen virkistysreittejä ja yhdistää Kruunuvuorenrannan nykyistä paremmin vanhaan Stansvikin kartanoalueeseen.

Stansvikin käyttö kasvaa tulevaisuudessa

Stansvikin merkitys virkistysalueena kasvaa samalla, kun Kruunuvuorenranta ja muu Laajasalo kasvavat.

Kruunusiltojen raitiotie tuo alueen myös kantakaupungista saapuvien ulottuville. Stansvikiin tullaan tulevaisuudessa ulkoilemaan, uimaan ja viettämään aikaa nykyistä kauempaakin. Tämä voi lisätä kävijöitä myös alueen ravintoloissa ja muissa yksityisissä sekä julkisissa palveluissa. Jo nyt upea ulkokuntosali on kovassa käytössä ja vieraita tulee kantakaupungista asti nauttimaan alueen merellisestä lähiluonnosta.

Kasvavat kävijämäärät edellyttävät kuitenkin reittien, opasteiden ja luonnon kulumisen hallintaa. Metsän säilyttämisen jälkeen seuraava tehtävä on huolehtia siitä, että virkistyskäyttö ohjataan kestävästi eikä arvokas luonto kulu hallitsemattomasti.

Kaupungin on opittava Stansvikin prosessista

Stansvikin pitkä prosessi osoittaa, kuinka vaikeaa rakentamisen ja lähiluonnon välisiä ristiriitoja on ratkaista sen jälkeen, kun kaava on jo lainvoimainen, tontteja on varattu ja infrastruktuurin rakentaminen aloitettu.

Eri vaiheisiin jakautunut päätöksenteko on vaikeuttanut kokonaisuuden ymmärtämistä. Kun kaavaa, katuja, tontteja, palvelurakennuksia, puistoa ja uimaranta-aluetta käsitellään eri aikoina ja eri päätöksinä, asukkaan on vaikea tietää, mitä kulloinkin todella ratkaistaan ja mitkä asiat on jo päätetty.

Tulevaisuudessa kaupungin pitäisi tunnistaa merkittävät luontoristiriidat aikaisemmin ja tarkastella rakentamista, lähipalveluita, liikenneyhteyksiä ja virkistysalueita nykyistä selvemmin aluekohtaisesti yhtenä kokonaisuutena. Myös asukkaiden kanssa käytävän vuoropuhelun on alettava ennen kuin suunnitelmat ja osapuolten näkemykset ovat lukkiutuneet.

Stansvikin lopputulos osoittaa myös, että suunnitelmia voidaan muuttaa. Kruunuvuorenrannan tärkeät lähipalvelut ovat etenemässä, uimaranta voidaan rakentaa luontoa aiempaa paremmin huomioiden ja arvokas metsäalue säilyy tuleville sukupolville. Siksi voit nähdä minut hymyilemässä Kruunuvuorenrannan kotikulmilla tänäkin kesänä 🙂

Niilo Toivonen