Tänään 7.11. juhlittiin Kruunusiltojen uuden raitiovaunureitin avajaisia. Tätä päivää on odotettu!

Pidin avauspuheen avajaistilaisuudessa Kruunuvuorenrannan päässä. Iloinen juhla, kiitos HSL, asukkaat ja asukasyhdistys ❤️ Alla puheeni

Hyvät ystävät, naapurit, arvoisat vieraat.
Tätä päivää on odotettu.

Nimeni on Niilo Toivonen, ja olen Kruunuvuorenrannan asukasyhdistyksen puheenjohtaja. Saan tänään toivottaa teidät tervetulleiksi tänne, uuden raitiolinjan päätepysäkille. Tai oikeastaan alkupysäkille. Tästä päivästä lähtien täältä lähdetään.

Ja te, jotka olette tulleet tänne vastarannalta näin pimeään vuodenaikaan: tervetuloa Valon kaupunginosaan.

Täällä Kruunuvuorenrannassa valo on rakennettu osaksi kortteleita. Jokainen kortteli on tuonut tänne oman valotaideteoksensa, ja rannassa Öljysäiliö 468 hohtaa yli Kruunuvuorenselän. Sen kylkeen on porattu yli 2000 reikää, ja valot syttyvät ja sammuvat sään mukaan. Sen näkee keskustan rannasta asti. Myös pitkän päivänvalon paviljonki loistaa kauniisti pimenevinä syysiltoina.
Ja sivumennen sanoen: Kruunuvuorenrannan pitäisi olla pysyvä osa Lux Helsinkiä.

Tänään Valon kaupunginosaan tulee yksi valo lisää. Se kulkee kiskoilla ja ylittää meren. HSL on markkinoinut linjaa maailman kauneimpana ratikkamatkana. Ja niin se varmasti onkin.

Hyvät ystävät,
osa meistä on asunut täällä jo ennen asfalttia. Ennen kauppoja ja ravintoloita. Joku muistaa vielä alueen vielä autiona ja sen, millaista oli asua pussinperässä. Lammen rannoilla seisoivat vanhat huvilat, ja öljysäiliöitä oli enemmän kuin kerrostaloja.

Tämä ranta oli pitkään suljettua satama-aluetta. Helsinkiläiset näkivät sen vastarannalta, mutta harva oli käynyt täällä. tänne on pitkälti on tähän asti kuljettu Herttoniemen kautta. Matkaa on kertynyt kymmenisen kilometriä, vaikka kaupunki on näkynyt suoraan ikkunasta.

Ne meistä, jotka muuttivat tänne ensimmäisten joukossa, muuttivat oikeastaan lupaukseen. Kaupungin esitteeseen oli piirretty silta ja raitiotie, jotka toisivat koko Laajasalon lähemmäs kantakaupunkia. Tai paremminkin osaksi keskustaa. Ja keväästä asti niin on pysyvästi ollutkin, kun silta avautui kävelijöille ja pyöräilijöille.

Mutta tärkeintä on tämä: me rakensimme tänne yhteisön jo ennen kuin tänne rakennettiin yhteydet. Tällä alueella on oma henkensä, ja se on tehty yhdessä. Toivon, että sen tunnistavat myös ne, jotka tulevat tänne muualta.

Minunlaiselleni alkuasukkaalle tuntuu yhä uskomattomalta, että ratikka todella alkaa kulkea. Täällä on opittu, että Kruunuvuorenrannan murteella ”kohta” tarkoittaa suunnilleen viittä tai kymmentä vuotta. Työmaa-aidat ovat olleet alueen pitkäaikaisimpia asukkaita. Ne olivat täällä ennen meitä, ja muutama taitaa jäädä tänne vielä meidän jälkeemmekin.

Tänään on se päivä kun Helsingin raitiotieverkko laajenee itään. Täältä lähtee linja 11 Korkeasaaren ja Kalasataman kautta Pasilaan. Yliskylästä linja 12 vie Rautatientorille noin 20 minuutissa. Matkalla on kolme uutta siltaa, ja niistä Kruunuvuorensilta on 1,2 kilometrillään Suomen pisin.
Erityisen iloinen olen siitä, että raitiotie valmistui jopa etuajassa.

Hyvät ystävät, mitä tämä kaikki muuttaa?
Ennen kaikkea jokapäiväistä elämää. Nuoret pääsevät keskustaan kouluun ja harrastuksiin omin päin. Töistä ehtii ajoissa kotiin. Isovanhemmat pääsevät helposti kylään, eikä reissu leffaan tai teatteriin vie enää puolta päivää.

Toiseksi liike kulkee nyt myös toiseen suuntaan. Tähän asti olemme katsoneet kaupunkia meren takaa. Nyt kaupunki tulee meille. Pasilasta ja Kalasatamasta pääsee suoraan Stansvikin rannalle, lammen poluille, Öljysäiliölle ja koko Laajasaloon. Yhtäkkiä alueemme on osa Helsingin merellistä keskustaa.

Näimme jo huhtikuussa, mitä tapahtui, kun silta avautui kävelijöille ja pyöräilijöille. Ihmiset löysivät sen heti, ja siitä tuli Suomen suosituin kävely- ja pyöräilyreitti. Alueellamme vaelsi yllättäen aivan tuntemattomia ihmisiä.

Raiteilla on myös toinen merkitys. Ne ovat lupaus tulevaisuudesta. Kun kiskot on laskettu, yrittäjä uskaltaa avata kahvilan, perhe uskaltaa ostaa kodin ja kaupunginosa uskaltaa kasvaa. Tänne tulee aikanaan koti noin 13 000 asukkaalle, ja alueesta on nyt rakennettu vasta noin puolet. Ratikka ei tullut valmiiseen kaupunginosaan. Se tuli kasvavaan.

Ratikan myötä joudumme keväällä hyvästelemään lautan kantakaupunkiin, ainakin hetkeksi. Lautta on ollut meille enemmän kuin kulkuväline. Se on ollut tämän kaupunginosan käyntikortti, ja sen puolesta olemme pitäneet ääntä ja pidämme jatkossakin. Tavoitteena on, että lauttayhteys jatkuu tavalla tai toisella HSL:n historian suurimman remontin, eli Junatien remontin jälkeen.

Pian myös Laajasalon bussilinjat muuttuvat tukemaan uutta raitiotietä. Seuraamme tarkasti, miten muutokset palvelevat asukkaita, ja viemme palautteenne eteenpäin. Kertokaa siis, mikä toimii ja mikä ei.

Hyvät ystävät,
haluan kiittää monia. Kiitos Kruunusiltojen tekijöille, jotka ovat rakentaneet siltoja tuulessa, pakkasessa ja meren päällä. Kiitos Kaupunkiliikenteelle ja kuljettajille, jotka tästä päivästä lähtien ajavat näitä vaunuja. Kiitos HSL:lle tästä juhlasta.

Mutta erityisesti haluan kiittää teitä, kylän asukkaat ja yrittäjät. Te tiedätte, miltä tuntuu elää työmaalla, paalutuksen ja remonttien keskellä. Kiitos kärsivällisyydestänne.

Tänään, keskellä vuoden pimeintä aikaa, meille avautuu valoisa yhteys.Tervetuloa, ratikka. Tervetuloa, kaikki, Valon kaupunginosaan. Hyvää matkaa!