Keskustelu sukupuolineutraalista avioliittolaista ja samaa sukupuolta olevien oikeuksista heräsi jälleen henkiin Aito Avioliitto -kansalaisaloitteen tultua eduskunnan käsittelyyn ja piispojen viimeisimmän julkilausuman myötä.

Piispojen julkilausuma oli kirkolliskokouksen tilaama selonteko siitä, mikä on kirkon nykyinen avioliittoteologian tila. Julkilausuma ei ollut esitys uudistamiseksi, vaikka juuri sellaista kirkko olisi nyt tarvinnut. Kirjoitin jo viime vuonna toiveen kirkon päättäjille, että nyt on oikea aika puhua kirkon arvoista. Nyt alkaa olla jo liian myöhäistä.

Ensi maaliskuussa sukupuolineutraali avioliittolaki astuu voimaan ja yhteiskunnan ja kirkon käsitykset avioliitosta ovat erilaiset. Tilanne on vaikea, mutta kirkolla on edelleen kolme polkua:

1) Kirkko säilyttää vihkioikeutensa nykyisin edellytyksin. Heteropareilla on edelleen mahdollisuus kirkolliseen vihkimiseen, samaa sukupuolta olevilla pareilla ei. Tällöin avioliiton käsite ja sisältö ovat kirkollisessa vihkimisessä ja yhteiskunnan lainsäädännössä erilaiset.

2) Kirkko luopuu vihkioikeudestaan. Kirkko voi siunata maistraatissa solmitun avioliiton, jolloin kirkon on ratkaistava siunataanko sekä hetero- että homoavioliitot.

3) Kirkko säilyttää vihkioikeutensa ja laajentaa käsitystään avioliitosta käsittämään myös samaa sukupuolta olevien suhteen.

Kaikissa kolmessa vaihtoehdossa kirkon, tai tarkemmin kirkolliskokouksen, tulee päättää kirkon kanta. Kahdessa jälkimmäisessä vaihtoehdossa asia tulee selkeästi päätettyä. Ensimmäiseen vaihtoehtoon liittyy hiljaisuus, joka on kannanotto itsessään. Jokainen asiaan perehtynyt ymmärtää, että kyseessä on viivytystaistelu, joka on hävitty jo. Siksi vitkuttelu on vaihtoehdoista huonoin.

Oma suosikkini vaihtoehdoista on kolmas. Toivon, että kirkko säilyttää vihkioikeutensa ja laajentaa avioliittokäsitystään käsittämään myös samaa sukupuolta olevia. Minun kirkkoni kunnioittaa jokaisen kansalaisen tasavertaista oikeutta avioliittoon ja tuo kaikki avioliittoon haluavat saman Jumalan kasvojen eteen siunattavaksi. Minun kirkkoni arvot perustuvat uskoon, toivoon ja rakkauteen, joista suurin on rakkaus. Minun kirkkoni voi ja uskaltaa uudistua ajassa. Nyt on vain uskallettava ottaa se askel.

Julkaistu lyhennettynä Kirkko ja Kaupunki lehdessä viikolla 37.